Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Hän, jonka edessä me olemme pelkkä tomu ja tuhka, antoi sinut turvattomana meidän käsiimme, mutta Kristus, johon me uskomme, käskee meitä rakastamaan vihamiehiämmekin. Sentähden olemme sitoneet haavasi ja, kuten Lygia jo sanoi, rukoilemme Jumalaa, että Hän soisi sinun tulla terveeksi. Mutta kauemmin emme voi pitää huolta sinusta.
Onnellinen päivä ja hetki, jolloin tulet talooni ja siunaat kotilieteni." Ilomielin kuulivat toiset hänen sanansa. Hekin kehoittivat apostolia seuraamaan hänen neuvoaan. "Varjele itseäsi, paimenemme," sanoivat he, "äläkä jää Roomaan. Suojele elävää totuutta, ettei se katoaisi maailmasta, kun me ja sinä katoamme. Kuule meitä, jotka rukoilemme sinua kuin isäämme."
"Jumalan tähden sen armon tähden, jota me joka päivä rukoilemme itsellemme", sanoi helläsydäminen vanha kuningas Albanyn herttualle, "tehkää jo nyt tästä loppu! Miksi sallittaisiin noitten kurjain, räpäleiksi hakattuin ihmisten jatkaa teurastustaan viimeiseen asti? Varmaankin he nyt jo tottelisivat ja suostuisivat sovintoon kohtuullisilla ehdoilla".
Meidän ajan sivistys, jota kristinoppi jo on paljon jalostuttanut, ei tosin enää uhraa ennakolta mitään verta sodan julmalle jumalalle; mutta joka sunnuntai rukoilemme häntä kuitenkin vielä hartaasti kirkoissamme: "siunaa valtakunnan sotajoukkoa maalla ja merellä!" Ja kaikkinainen rukous on ainoastaan uhria lievennetyssä muodossa.
"Minulla ei ole lippua." "Voithan rukoilla Jumalalta sellaista." "Jumala ei anna meille aina mitä me rukoilemme." "Jumala on ilkeä, Jumala on ilkeä!" sanoi lapsi itkien. "Vaiti, niin ei saa pieni Kaarle sanoa." "Tahdon saada lipun, tahdon saada lipun," nyyhkytti hän itsepäisesti.
Vanhan Mexikon hallitsijaheimolle oli uskonto ja sota elämän mieli-aatteina. Meidän, jotka vielä rukoilemme: "siunaa sotajoukkoamme", ei käy niinkään tylysti tuomitseminen heidän uskonnollista hartauttansa, joka ihmisuhrissa osoitti vilpittömyyttään.
Tovin päästä sanoi hän: "Oletko sinä, äiti, rukoillut setä Aaltosen puolesta?" "Valitettavasti olen unhottanut niin tehdä", sanoi äiti murtunein mielin ja hän häpesi kovasti lapsensa edessä. "Nyt rukoilemme aina setä Aaltosenkin puolesta. Eikö niin, rakas äiti? Olethan itse sanonut, että rukous voi paljon", sanoi Helmi ja katsoi luottavasti äitiinsä.
Nousi kuolleista ja astui alas helvettiin, manalaan, jossa kaikki pahat henget ja heidän ruhtinaansa sitoi ja vangitsi eikä heitä kenenkään pelätä tarvitse eikä uudelleen sitoa. Ja hän nousi ylös taivaaseen kirkkaana kuin aurinko ja siellä nyt istuu Isänsä oikealla kädellä, ja kun me rukoilemme, rukoilee hän isäänsä meidän puolestamme ja Isä antaa meille, mitä me pyydämme.
"Ah, sepä nyt jalosti!" lausui kirkkoherran rouva, ja Uoti astui edes Martina kädessä ja sanoi: "kunnian herr kirkkoherra, me rukoilemme sitä nöyrästi." "Me rukoilemme sitä nöyrästi!" kertoi Martina matalalla äänellä. "Kärsivällisyyttä, odottakaatte vähän!" sanoi kirkkoherra, "yljän ja morsiamen pitää käydä minun kanssani kammariin." Hän meni nyt edellä, ja ne kaksi muuta seurasivat.
Olkoon, että muut sanovat viisaampia asioita, ja hän ehkä sanoo monta asiaa, joita muut ovat liian viisaat sanomaan, mutta juuri T:ri Lutherin sydämen kautta on Jumala ilmoittanut sydämensä ja sanansa tuhansille meidän maassamme, eikä kukaan koskaan voi olla meille, mitä hän on. Yöt päivät me rukoilemme, että hän olisi hyvässä turvassa. Huhtikuun 15 p.
Päivän Sana
Muut Etsivät