Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Ville, pane mieleesi se, että tuo Taavi uhkasi minutkin murhata", sanoi hän pojalle, ja huusi lähtiessään Taaville: "Rautoihin tuommoinen mies on omansa!" "Mutta onkohan Taavi sen tehnyt", sanoi Ville. "Pölkkypää sinä. Vast'ikään näimme Taavin ja Joosepin kulkevan pitkin rantaa, ja kuitenkin arvelet sinä tyhmyydessäsi: onkohan Taavi sen tehnyt. Mutta kuuleppas nyt tarkkaan mitä minä sanon.
Kirkkoherra Picot katsoi häneen syrjäsilmällä niinkuin hänen oli tapa katsoa iloisina hetkinään ja lausui: Nähkääs, kirkkoherra, ehkäistäkseen noita asioita täytyisi seurakuntalaiset panna rautoihin, eikä siitäkään vielä mitään apua lähtisi. Pikku pappi vastasi räikeällä äänellä: Pianpahan nähdään.
»Jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa, kahlehdittuina kurjuuteen ja rautoihin, Sentähden että olivat Jumalan käskyjä vastaan kovakorvaiset olleet ja ylenkatsoneet ylimmäisen neuvon; hän on nöyryyttänyt sydämensä onnettomuudella, he lankesivat, eikä kenkään heitä auttanut.
Hän pyytää vettä juodakseen; tuodaan miehelle napolla vettä, mutta hänpä puikahtaa sukeltaa nappoon ota hännästä kiinni! Panevat hänet esimerkiksi rautoihin; mutta hän kun vaan käsiänsä lyö yhteen kerran, toisen, niin kahleet samassa putoavat pois.
Ja koska hän voudin vajonneen otsan muisti, tuli hänen mieleensä katumus ja hän ajatteli mennä jälleen ihmisten ilmoille ja antaa itsensä rautoihin panna. Mutta taas hän ajatteli: ihminen taitaa myös toisella tavalla rikoksensa sovittaa.
"Ja sinä uskallat uhalla kohdella sotalaivaa, poikanulkki?" ärjäsi kiukustunut, "sinä uskallat uhalla kohdella oman kuninkaasi lippua, ja rohkenet olla minun merkkiäni tottelematta. Viekää hän pois. Alas, laivan syvimpään soppeen! Pankaa hän rautoihin ja kahleisin. Tottahan kirotussa Tukholmassanne löytynee joku kaupunkin portti, jonka ylitse käy naulata hänen kapinallinen päänsä!"
Jolleivät suomalaiset saisi takauksia, ei heillä ollut muuta neuvoa jäljellä kuin lähteä Amerikkaan, tai maaherra panettaisi heidät rautoihin ja pitäisi heitä työssä kruunun linnoissa ja taloissa." "Siellä asuivat suomalaiset ja siellä oli rakennettu lujat huoneet, ei kuitenkaan linnoituksia. Se on Kristinan linnoituksesta puolenkolmatta saksanpenikulman päässä meritietä itään päin.
Jos upseeri olisi hänelle lausunut: "Tunnin kuluttua te olette kuollut!" se ei olisi häntä niin kauheasti hämmästyttänyt ja jos kohta olisi hänet rautoihin pantu, siihen hän oli mielensä valmistanut. Mutta sitä vaan ei hän ollut tiennyt pelätä että hänen nimeänsä ei tunnettaisi! "Mitä lajia te olitte?" kysyi sotaherra. "Soturinako? Valtiopäivämiehenä? Hallituksen jäsenenä? Virkamiehenä?"
Mutta mistä sen tietää, etteivät ne niitäkin ryöstäisi, etteivät taaskin karkaisi kymmenen miehen voimalla hänen kimppuunsa, löisi rautoihin ja ajaisi vankilaan? Ja etteivät veisi vielä lehmääkin...? Ehkei hän enää saa sitäkään pois, ehkä ne ovat jo senkin anastaneet? ja tätä peläten lähtee hän taas kiireesti pyrkimään sinne, missä luulee sen olevan.
Että Iivanan vangitseminen juopuneen unessa minua hävetti, ei mitenkään mennyt Villen päähän. Päinvastoin se oli onnistunut, jopa kiitettävä sotajuoni. Ja Villeä oli eniten huolestuttanut juuri Iivanan kiinnipito, hän kun tiesi, että kolme miestä ei pysty panemaan miestä vastoin hänen tahtoansa rautoihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät