Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Otin pöydältä ranskalaisen aikakauslehden ja istahdin tupakkahuoneeseen. Kaikki oli hiljaista ympärilläni. Melkein raskasta, painostavaa. Istuin pitkän aikaa mietteissäni. Lukemisestani ei tietystikään voinut tulla mitään. Pikku Signe raukkaa! Tämä on kovasti koskenut hienotunteiseen, herkkään naissieluun. Omat aikeeni minun nyt täytyi jättää kauaksi tuonnemmaksi! Olisinhan suorastaan karkea
Jos minä olisin niin onneton, että minun täytyisi mennä naimisiin semmoisen miehen kanssa, niin kyllä minä vain paljoa mieluummin ottaisin ranskalaisen kuin englantilaisen. Kohteliaisuus on hyvä asia ja paljoa parempi kuin ei mitään vaikka sen ohessa tietysti tahtoo todellistakin hyvää.
Miekasta on huomattava, että sen olisi ranskalaisen muodin mukaan pitänyt olla aivan hento ja lyhyt, mutta Kaarle XI ei suvainnut näitä kynäveitsiä, joiksi hän niitä sanoi, ja tietysti hänen hovimiehensä, joskin vastenmielisesti, seurasivat esimerkkiä. Kreivi Bernhard Bertelsköld, nyt 56:n vuoden vanha, oli nuorempana ollessaan ollut Ruotsin hovin komeimpia keikareita.
Tämän ulkomuoto, joka ilmaisi voimaa, ja urhoollisuus, jota hän oli osoittanut karhuhuoneessa, jota Anton Pafnutitsch raukka ei kauhutta voinut muistella, päättivät vaalin. Pöydästä noustua alkoi Anton Pafnutitsch hääriä nuoren ranskalaisen ympärillä rykien ja yskien ja kääntyi vihdoin pyynnöllä hänen puoleensa. Hm, hm, enkö minä voisi, mussiöö, olla yötä teidän kamarissanne, sillä näethän...
Mutta jos sievempinä ja maukkaammin puettuina tahdottiin esiintyä ja parempaan pukuun paneuduttiin, käytettiin kutreja, joko pari pitkää hiuskiehkuraa molemmin puolin päätä, ulottuen hartioille saakka, tahi sitten lyhempiä kutrikimppuja, joita sanottiin »korkkiruuveiksi» ja jotka ulottuivat vain kasvojen alareunaan; käytettiinpä myöskin niinsanottuja »tykkikutreja». Tavallisesti olivat nuo kutrit eli kiehkurat irtonaisia, mutta jotkut kähersivät ne omasta tukastaan, jossa tapauksessa hiukset täytyi jo edellisenä päivänä kierrellä paperipyörylöiden ympärille eli »papiljoteille». En voi ajatellakaan esimerkiksi meidän ranskalaisen kotiopettajattaremme kuvaa ilman että hänellä olisi ollut hiukset täynnä tuollaisia paperipyörylöitä.
»Kyllähän he niiden tuhannen ranskalaisen jousimiehen avulla, jotka te, herra kuningas, olitte heille luvannut, saattaisivat saada jotain aikaan; mutta» »Jotka minä olin heille luvannut!» keskeytti häntä kuningas. »Voi, hyvä herra Des Comines. Te teette minulle vallan vääryyttä, kun niin sanotte.»
Eikä kansa tätä asetta tarvitessaan, katso tämän aseen alkuperää. Napoleonin, korsikalaisen se suistaa ranskalaisen kunnian, sota- ja seikkailuhengen, loisteliaan, näkyvän toimitarmon säihkyvimmäksi edustajaksi.
Pari toveria istui atelieessa hänen maalatessaan. Juuri tuohon ihon käsittelyyn nähden voisit sinä kilpailla minkä ranskalaisen mestarin kanssa tahansa.
Olin tullut tuttavaksi ranskalaisen alkemistan kanssa ja saanut kutsun tulla hänen laboratoorioonsa.
Sama tyylittelevä, mutta edellistä paljon kehittymättömämpi uusrealismi näyttää olevan Kyösti Vilkunan novellien silmämääränä. Kaukana kaikesta uusromantisesta uhman säveleestä pysyttelee myös V.A. Koskenniemi, jonka uneksiva, lyyrillinen tunne on ranskalaisen y.m. europalaisen runouden vaikutuksesta niin kirjalliseen ja hiukan estetisoivaan yleiskuoreen pukeutuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät