Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Mutta, lapseni, haavat voivat parantua, syvimmätkin, sen tiedän minä." "Ei ... ei ... ei minun", huudahti Ester kiihkeästi, "jos hän on petollinen, on elämäni mennyttä, silloin tulee siitä vain pitkällinen kuolema ... minä tiedän sen, äiti, tunnen sen 'oikeassa' sydämessäni, joka ei ole koskaan rakastanut muita kuin sinua ja nyt häntä..."
"Sinä olet tekevä Rikhardini onnelliseksi, sen tiedän, sinä olet rakastava häntä yhtä paljon kuin minä olen häntä rakastanut, eikö niin?" "Sen olen tekevä, äiti?" "Kiitos, lapset, tekemästänne viimeiset hetkeni niin onnellisiksi." "Kiitos, äiti, kaikesta mitä olet meidän hyväksemme tehnyt." "Nyt en voi muuta kuin rukoilla tulevaisuutenne edestä.
Hän on oikein hurjasti rakastunut Sydney'hin ja Sydney on niin ihastunut, että hän vakuuttaa, ett'ei hän koskaan ennen ole rakastanut ketään muuta, kuin Sofie'ta." "Tuo tuuli-kela! Mitä hän ajattelee?" kysyin minä.
SKULE KUNINGAS. Antakaa vaimon ja papin tulla. SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet? VAIMO. Muuan, jota olet rakastanut. Ei ole ketään, joka muistaa semmoista. Kuka olet, kysyn minä? VAIMO. Muuan, joka sinua rakastaa. SKULE KUNINGAS. Silloin sinä varmaan olet kuolleiden joukkoa. Ingeborg! INGEBORG, Tunnetko minut nyt, Skule! SKULE KUNINGAS. Ingeborg Ingeborg!
Oliko se mahdollista oi, oliko se mahdollista?... Eikö hän rakastanut häntä enää ... oliko kaikki loppunut, hukassa?... Oliko runollisuus heidän rakkaudestaan hävinnyt sitäkö Eugen tahtoi sanoa hänelle tällä julmalla tavalla?... Aamiaista syödessä hän oli hiljainen ja alakuloinen.
Nyt oli hänen äitinsä laskenut hänen sydämelleen, että hänen tulisi tutustua esi-isäinsä maahan, tähän Suomeen, jota hänen isänsä oli puolustanut viimeiseen mieheen asti ja rakastanut aina kuolemaansa saakka.
Minä en ollut milloinkaan rakastanut Doraa niin syvästi ja totisesti, kuin sinä iltana rakastin häntä. Kun taas olimme astuneet maahan ja tähtien valossa kävelimme pitkin sitä levollista tietä, joka johdatti tohtorin asuntoon, sanoin Agnesille, että sain kiittää häntä siitä.
Sinun olisi pitänyt, jos olisit minua rakastanut, jatkoi Johannes julmasti. Mutta sitä sinä et ole tehnyt etkä osannut tehdä.
Mutta hän ei rakastanut sitä miestä, vaan katseli aina salassa rakastettunsa merkkiä ja kuiskaili sen merkin kautta hänen kanssaan ja oli onnellinen.» »Ja mies? Eikö hän mitään huomannut?» kysyi Olavi jännittyneenä. »Ei eivät miehet tavallisesti sellaisia asioita huomaa. Mutta sitte sille tytölle syntyi siitä miehestä lapsi ... niin, tyttö hän vieläkin oli, sillä hän oli rakastetulleen uskollinen.
Sillä eihän hän ollut todenteolla itse koskaan rakastanut. Eikä myöskään tiennyt itseään todenteolla rakastetuksi. Hän ei ollut yksinkertaisesti uskonut rakkauteen. Niin se oli ollut. Hän oli aina pitänyt sitä ikäänkuin jonakin tois-arvoisena, jonakin alhaisempana kuin hänen omat aatteelliset maailmansa. Rakkaudestaan Ireneen hän ei itsensä edessä voinut puhua ollenkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät