Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tuo kammottava sotahuuto kohosi saaren pensaikosta, ja noin kaksikymmentä metsäläistä, peloittavan näköisiä sotamaalauksensa ynnä muiden indianilaisen kuvituksen keksimäin laitosten tähden, hyökäsi esiin kiirehtien ottamaan haltuunsa nuo suuressa arvossa pidetyt päänahat. Nuolenkärki oli ensimmäisenä, ja hänen tomahavkinsa musersi tainnoksiin menneen Jennien pääkallon.
"Tuskarora hyvin viekas", vastasi Kesäkuu semmoisella äänellä, joka osoitti, että hän pikemmin hyväksyi kuin paheksui kuolleiden ruumisten tällä tavalla käyttämistä. "Ei teke sotamiehelle vahinkoa nyt olemas Irokeseille hyödyksi ottanut päänahat ensin nyt käyttämäs ruumiita sitten polttamas ne."
Päänahat voivat kaikki mennä Canadaan, koska keltanaama ei pidä niistä mitään lukua." "Hyvä, Rivenoak, tämä on suoraa ja selvää kieltä, vaikka lausuttu irokesilais-kielellä. Kyllä ymmärrän mitä tarkoitatte, ja minun täytyy tunnustaa, että tämä on Mingoinkin ilkeyttä ilkeämpää.
Nykyajan kiihkeässä taistelussa pääoman ja köyhälistön välillä ei tavallisesti "ritarillisuus" tule kysymykseen. Mutta väärillä keinoilla saavutettu voitto onkin itse asiassa tappio. Minä sanon: voittajien tarvitsee vain koota kaatuneiden vihollisten päänahat, niin ovat he täydellisesti Choctaw-intiaanien tapaisia ritarillisuus ja todellinen voitto eivät merkitse mitään.
Toisissa taloissa onnistui heille paremmin; he pistivät monen läntisemmän asunnon tuleen ja tappoivat kauhealla tavalla armahtamatta miehet, vaimot ja lapset ja riistivät heiltä päänahat. Nyt syttyi tulinen kostosota heitä vastaan; sotamiehet ja uudisasukkaat yhtyivät partiojoukoiksi. He tunkeutuivat aina St.
Sitten haudattiin nuori sankari samaan paikkaan missä hän oli kuolintuskansa kärsinyt; uudisasukkaat ampuivat kunnialaukauksen hänen haudallansa ja ystävälliset Indianit ripustivat sen päälle Mohawkeilta voitetut päänahat kunniamerkiksi. Vielä useampiakin sotaretkiä sai Gisbert aikaan punaihoisia vastaan.
Hyökätkäämme heidän päällensä kun kaikki ovat ehtineet tulla juovuksiin. Minun tapparani kyllä on tekevä hiljaista työtä; sinä, valkoinen veljeni, saat kultakähäräisen liljan, minä kaikki päänahat." "Rientäkäämme sitten." He astuivat venheesen ja Unkas tarttui melaan, että Gisbert saisi levähtää. "Etkö voinut auttaa sukulaisiani?" kysyi viimemainittu.
Sillä aikaa kun he nuolilla haavoittivat häntä, pistivät palavia lastuja haavoihin, laskivat hehkuvia hiiliä hänen päänsä päälle polttaaksensa hänen silmänsä, rupesi Unkas, joka tahtoi kuolla urheana soturina, veisaamaan kuolinvirttänsä, missä hän kertoi kostotöistään Mohawkia kohtaan ja luetteli päänahat, jotka hän heiltä oli voittanut.
Muita sotamiehiä ei ollut elossa, sillä ne, jotka olivat pahasti haavoittuneet, oli metsäläiset paikalla surmanneet saadakseen haltuunsa nuot ikävöidyt päänahat.
Päivän Sana
Muut Etsivät