United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka päivä näkee uusia kasvoja, komeita ritareita, reippaita sotapoikia, ja silloin tällöin on aina pienet pidot kaupungissa. On se kuitenkin toista kuin istua tänne luostariin suljettuna ja aamusta iltaan kuulla munkkien messuavan de profundis. Pysyköön vain hänen armonsa herra piispa poissa niin kauan kuin mahdollista, lisäsi hän veitikkamaisesti.
Hyvä, ettei tarvitse minun häntä nähdä. Pysyköön vaan poissa, en välitä vaikkei hän ikinä palajaisi. Mitä minä huolin, veitikka nuori MAUNO. Minuako noin peljästyit? ANNA. Yhtenään sinä olet kiusaksi ja vastukseksi. Etkö malta pysyä siunaaman hetkeä täältä poissa. Ja mitä teet noilla airoilla? Eihän niitä, tiedämmä, Sorsakosken aholla tarvita. MAUNO. Ellei siellä, niin totta muualla.
Sekä nimismies että monta muuta siistiä herraa on kyliä häntä kosioinnut; vaan en tiedä mitään viheliäisempää, kuin että talonpoikaiset ihmiset menevät naimisiin herrasväen kanssa; pysyköön kukin säädyssänsä!" "Se on aivan tosi! Muistan kyllä, mikä riema oli sisareni tyttären naimisiin aikoissa yhden nimismiehen kanssa.
No, voitko sanoa, että äiti kuoli varsinaisesti puutteisin?" "Sitä ei hän tehnyt, sillä minä Jumalan avulla voin hankkia mitä vähäisen säästömme lisäksi tarvittiin." "Jos ei keittäjämme ole äitisi hengestä vastaava, ja hänellä ehkä on lieventäviä asianhaaroja olemassa, silloin pysyköön paikassa, mutta sinulle maksakoon kaiken, minkä hän on sinun suustasi pois myynyt ja varastanut."
Emme tiedä, oliko ajatelmien joukossa lausetta "Suutari pysyköön lestissään", useimmat olivat vain mielenpurkauksia ammatin vihollisia, patustelijoita ja aateliston verovapaita käsityöläisiä vastaan. Jos joku paikan ja sen vieraitten tuntija sillä hetkellä olisi tullut sisään, olisi hänen ollut helppo huomata, että liike täällä oli yhtä tavatonta kuin kestityskin oli runsasta.
Pysyköön tahi ei, mutta minä en olisi silloin katsonut lyödessä, vaikka olisi jo ollut rautapanta toisessa kalvosessa. Kumpaisenko puolelta se teidän yhteys alkoi? kysyi lääkäri. En tiedä, kumpaisenko syyksi sanottaneen, vaan emäntä kaiketi jo ensi vuotta ollessani alkoi puhua keplotella, että tämä Eliashan näkyykin olevan kuin taitavin isäntä, kyllä tämä vielä sattuu pääsemään isännäksi.
Elina on nyt minun eikä sitä voi muuttaa, ja hän on tyytyväinen näin. Mutta sen ei pidä rikkoa meidän ystävyyttämme; mitä entiset ajat ovat rakentaneet, se pysyköön ainiaan.» Elias vastasi luottavasti: »Kiitos, Miihkali! Kas, tässä on käteni pantiksi, että iloitsen siitä, mitä olet saanut. Mutta vielä sanon kerran: sinä et enää ole sama Miihkali kuin ennen.»
Niin nytkin tapahtui. Kun me katsoimme häntä, niin nukkuja äkkiä heräsi ja katsahti meihin. Hän ojensi kätensä ja puristi heikosti tohtorin kättä. Kuka tuo on? kysyi hän sitten, osoittaen minua. Tahdotteko, että hän menee pois? Tämä herra tietää vähäisen teidän taudistanne ja säälii kovin teidän tilaanne. Mutta hän lähtee kohta, jos niin tahdotte, sanoi tohtori. Ei. Pysyköön vaan.
Kuuletko tuota huutoa? HILMA. Miksi katkeroitut tuosta? Tällä hetkellä on se minun vapauteni riemuhuuto. Ja semmoisena se pysyköön, jos Jumala tahtoo. Minunlaiselleni ei kuulu: "eläköön morsian!" KAISA. Nuorten mieli, lyhyt mieli. Ikä kasvaa, mieli muuttuu. Näin hyvin, toisin paremmin. Toisin ehkä huonommasti. Muistakaa se! Niin muori! Huonommasti voisi olla.
Mielipuolena pysyköön hän nyt tämän linnan ja tämän puutarhan rajojen sisäpuolella, joiden ulkopuolelle hän tätä ennen itsepintaisuudessaan ei ole tahtonut mennä. Ikään kuin kerjäläiselle annan minä hänelle jokapäiväisen leivän omasta pöydästäni, mutta en rahtuakaan enempää. Nyt korjatkaa luunne pois täältä!"