Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Lily ei vastannut mitään, vaan meni takaisin sisään. Mr Braefield tapasi puutarhurin kukkalavaa kastelemasta, keskusteli hänen kanssansa orvokeista ja palasi sitten taas Kenelm'in luo, joka oli pysähtynyt muutaman kyynärän päähän puutarhan portista. "Tämä on pieni kaunis paikka," sanoi Mr Braefield jonkinlaisella itsensä alentavalla sääliväisyydellä, joka sopi Braefieldvillen omistajalle.
Kohta senjälkeen kohtasi hän oikean puutarhurin, ja tämä kysyi häneltä, kuinka hän oli uskaltanut mennä puistoon tahi eikö hän tiennyt, että kuningas oli tullut Sans-souciin. Kauppias kertoi tapauksensa, ja ylisti sen miehen kohteliaisuutta, joka oli näyttelemässä puistoa hänelle. "Mutta tiedättekö kuka tuo mies oli", kysyi puutarhuri; "se oli kuningas itse."
Tyttärensä sisälle tultua hän sanoi: »Maissi, laita iltanen pöydälle, sillä Mannin täytyy päästä aikaisin levolle, niin jaksaa hän huomenna saarnata, että kirkon seinät kajahtavat.» Pian kului ilta, ja kun kello oli yhdeksän, niin puutarhurin asunnossa jo kaikki makasivat syvässä unessa.
Hän seisoi kauan aikaa ja ääneti ruohoisella joen partaalla. Hän katseli rakennusta ja sen edustalla olevaa puutarhaa. Ylemmät ikkunat olivat auki. "Mikähän ikkuna lienee hänen," sanoi hän itsekseen. Viimein hän vilahdukselta näki puutarhurin, joka seisoi eteenpäin kumartuneena kukkalavan yli ruiskukannu kädessä ja sitten hiljakseen astuskeli pienen pehikon läpi, epäilemättä tupansa luo.
Tyttö käänsi päätänsä hieman syrjään ja tuijotti häneen aralla, kauhistuneella katseella kuin hän olisi tehnyt jonkin pyhäinhäväistyksen. Sitten hän aukaisi oven. Pimeä eteinen oli heidän edessään. Rakennuksessa oli kaksi huonetta. Vasemmalla oli ennen ollut puutarhurin asuinhuone, oikealla hänen työhuoneensa.
Me metsästäjät vietimme kuten tavallisesti onnistuneen metsästyspäivän jälkeen illan yhdessä. Iloamme tapetusta naarassudesta häiritsi kuitenkin ajatus että uroon onnistui päästä pakoon. Kukaan ei olisi halunnut tänä iltana olla puutarhurin housuissa.
Tuo vanha, sammaleinen kivipenger, suihkulähde, jossa oli puutarhurin kuvapatsas, aurinkokello rikkonaisine viisarineen, tuo suuri, vanha, harmaa, ikivanha, rappeutunut talo, kaikki muistutti entisiä aikoja, jolloin siellä oli iloa, leikkiä ja auringon paistetta, jolloin ei ainoastaan kissa istunut leveällä portaalla, nuoleskellen käpäliään, vaan laulu ja ilo kaikui kaikkialla sillä aikaa kuin palvelijoita vilisi noihin koreisin silkkihameisin puettujen naisten kesken, tarjoten viinipikareja.
Hän kysyi orpanaltansa: »Luuletko, Maissi, minua syylliseksi?» Kuultuansa, että Maissi ei ollenkaan sitä uskonut, oli hän tyytyväisempi, mutta nyt kalpeni hän taas, sillä kruununmiehet astuivat sisälle. Saatuansa selvän tiedon rikoksesta miehet Junno raukan panivat rautoihin ja veivät pois. Syvän murheen jätti Junno jälkeensä puutarhurin asuntoon.
Ihmiset muuttuivat, lammikko ruohistui; niin isän komea puutarha oli peräti ruohistumaisillaan. Molemmin puolin leveätä hiekkakäytävää, joka majalle vei, oli niin tiheä leikattu pensasto, että nuorten naisien oli, puutarhurin suureksi harmiksi, tapana istahtaa siihen, ja säännöllisen matkan päässä oli siinä kuusi puksipuu-pyramidia.
Hän oli käynyt kaikkien kolmen puutarhurin puheilla ja pakissut ensin heidän kanssaan yhdessä, nähdäkseen kuka heistä oli asiaan pystyvin. Ja sitten hän oli valinnut parhaan ja neuvotellut hänen kanssaan erikoisesti juuri näistä viidestäkymmenestä omenapuusta, ennenkuin lähetti hänet sopivilla ohjeilla varustettuna tänne maalle niitä istuttamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät