Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Taampana maissa on kylä ja sen kalaranta, jossa seisoo pyynnistä palanneen kalastajan venheen purje, jota ei vielä ole kääritty kokoon. Verkot jäävät siihen oikomaan ainojaan, seisoen ruskeana harsona vihreää metsää vasten. Niiden kuivamista odotellen kylven lahdessa, jonka hiekkapohja on kova kuin kallio, ja johon sileä maininki hiljalleen keinuu sisään suoraan Itämeren ulapoilta.
Viimeinen, mitä steewartti oli nähnyt hänestä, oli se, että hän oli tuulenpuolelta tarttunut pistopulttiin, kiinnittääkseen sitä niskanuoraan; se oli juuri silloinkuin purje löi taaksepäin, ja hän itse horjahti alas raakapuusta ja jäi käsistään riippumaan perttiliinaan...
Tuuli ajeli retkikuntaamme yli raivokkaiden aaltojen; Lady Alice kiiti eteenpäin villin varsan tavoin ja pieksi vettä kuohuksi ja vaahdoksi, joka sitte roiski avuttoman miehistön ja venheen yli. Vaikka ainoastaan pieni purje oli viritetty, lensi venhe sanomattoman nopeasti eteenpäin.
Minä en, luullakseni, uskonut mitään semmoista, mutta tunsin, että oli kohteliasta sanoa jotakin; ja loistava, lähellä meitä oleva purje kuvasteli tällä haavaa niin pienoisen kauniina hänen kirkkaassa silmässänsä, että minun pisti päähäni sanoa tämä. "Ei", vastasi Em'ly, pudistaen päätänsä, "minä pelkään merta".
Ylikokki apulaisineen toi purteemme ison nassakan paloviinaa, kaksi suurta aitomoskovalaista limppua sekä suuren nahkapussin, jossa nähtävästi oli isompi joukko vaskirahoja kalojen ostoon. Minä istuin peräsimeen, kokki miehineen asettui keulan puoleen, purje nostettiin ja niin lähdettiin hyvällä laitasella mennä viilettämään Airiston selkää kohti.
»Ne eivät olekaan Nauku-Maijan poikia», arveli Jussi. »Saapa nähdä, pääseekö tuo onnella», virkkoi Kusti. »Onneksi on toki tuo purje pieni ja rääsyinen», selitti Jussi. »Kyllä on miehillä sydän kivestä ja sekin tervattu!» »Kiireesti tulee!» »Ihan kuin lentämällä!» »Eihän noilla enää olisi pitkä matka.» »Ei olisi, vaan yhä julmemmalta vain alkaa näyttää.
Hän tulee Tristanin vuoteen ääreen ja sanoo: "Ystävä, Kaherdin palaa. Olen nähnyt hänen purtensa merellä: se saapuu hitaasti, kuitenkin tunsin sen heti; tuokoon se teille parantajan!" Tristan säpsähtää: "Ystävä ihanainen, onko se varmasti hänen laivansa? Minkälainen on siinä purje?" "Erotin sen vallan hyvin, he ovat hilanneet sen hyvin korkealle, kun tuuli on niin heikko. Se on aivan musta."
Turha on odottaminen, sanoi Aato. Jäseneni kaipaavat lepoa, lähdetään pois. Mikäs tuolla, purje taivaan rannalla ... en näe, virkkoi Elias, kuulematta veljensä puhetta. Mitä! missä? ... älä odotakaan, tuuli vääntää vahto-laineita ... ei, totta mar' onkin purje! Olisiko Maijalla oikein! Viimein tulevat lausui Aato ja hypähti ilosta.
Voittavathan jälellejääneet loistoisan elämän, elämän sellaisen, jota heitä lapsuudesta asti on opetettu pitämään naisen suurimpana onnena! Mutta kas! Taivaanrannalta sukeltaa esiin purje. Se piiloutuu jälleen aaltojen taakse, se sukeltaa uudelleen esiin, se näkyy selvemmin, vaikka vielä talvisumujen verhoamana. Se lähestyy, se lentää myrskyn siivillä, se pääsee yhä lähemmäksi.
Katsottihin, vuotettihin, niin jo nousi toinen, nousi toinen, nousi kolmas purje yhden moinen. Vaan kun koko taivon ranta välkkyi valkealta, silloin ties he vainolaisen tulleen lännen alta. Silloin vanha vaiti jäi ja lakkas laulu nuoren, kotihinsa kansa riensi päältä Päivävuoren; kohta joka kukkulalta vainoliekit nousi, kautta suurten Suomen vetten sotapurret sousi.
Päivän Sana
Muut Etsivät