Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Muistanpa isäni joskus puhuneen eräästä ihmeellisestä vieraasta, joka vuosia sitten kävi Atenassa; muistaakseni hänen nimensä oli Paavali. Isäni oli siinä joukossa, joka oli kokoontunut eräälle Aterian kuolemattomista kukkuloista kuulemaan mitä tällä Idän viisaalla oli sanottavaa. Joukko odotti hiljaa siitä melusta ja hälinästä, jolla omia puhujiamme tavallisesti tervehdittiin, ei nyt merkkiäkään.
"Hih pien' Margaretha, se nuoralla tanssija, kyllähän minä sinut jo näin, Kuopiossa", tuumaili naapurini taaskin, luullen tuon keijukaisen itselleen puhuneen. Margaretha kuultuaan äänen kääntyi meihin päin, ja arvatkaas mitä hän teki nähdessään minut?
Vasta sunnuntaina onnistui ystävällemme taaskin saada rauhassa puhutella Katia; hän tapasi häntä vanhan opettajan luona puutarhassa istumassa tämän vieressä penkillä, he eivät näkyneet puhuneen mitään toistensa kanssa.
Hän tunsi eukon totta puhuneen vaikk'ei sitä koskaan ennen niin ollut käsittänyt. "Se oli itserakkautta", jatkoi Katri, "ja se saa niin pian sijan ihmisessä, kun sydän tuntee itsensä joka paikasta hylätyksi. Jos sinusta olisi tullut ilkeä, ylpeä, tottelematon, tai jos sinä, tultuasi ihmisiin, olisit ylenkatsonut minua, vanhaa noitaa, niin olisin voinut antaa itselleni anteeksi.
Simmias lausui: "Tällä kertaa, Sokrates, näyttää minustakin Kebes puhuneen oikein; sillä minkätähden tahtoisivatkaan todellisesti viisaat paeta hallitsijoita, jotka ovat heitä paremmat, sekä näistä mielellään erota? Ja minusta näkyy Kebes puheellaan juuri sinua tarkoittaneenkin, kun niin helposti saatat jättää sekä meidät että nuo, kuten itse tunnustat, hyvät hallitsijasi, jumalat."
Sitten laittaa hän seimen laidan ja sanoo ruunalle: "Syö muuta ruokaa äläkä pilaa seimen laitaa! Etpä luullakseni nälässä ole ollut, koska lautasesi on niin tasainen." Tallista lähtiessä näki Taavetti sisaren menevän navettaan ja muisti hänen puhuneen, että sielläkin on jotain vikaa. "Mari, onko se lehmän parsi kaatunut?" "Kyllä se kallellaan vähä on."
"Aatteles, äiti," huusi hän, "minä olen saanut kirjeen Emililtä, ja hän tulee pian." "Pian?" "Niin, odotapas niin saat kuulla: hänen ystävänsä Villiam Höeg muistathan hänen usein puhuneen hänestä, se nuori mies, joka peri niin äärettömän paljon rahaa englantilaiselta äitiltänsä on tarjonnut hänelle vapaan matkan ulkomaille. Eikö se ole hauskaa? Armas Emil. kuinka se minua ilahuttaa!
»Minä näet osaan katsoa kädestä ja tiedän siitä kaikki.» »Sinä?» »Minä juuri. Etpäs uskallakkaan!» »Kyllä vaan senvuoksi.» Ja tyttö ojentaa kätensä. Mitäs siitä nyt tuleekaan? ajattelee hän syrjästäkatsoja. »Totta sinä näyt puhuneen», sanoo nuorukainen vakavasti. »Ei ole kukaan saanut kädestä ottaa. Mutta täällä ulkona ikkunan alla kylläpäs niiden on tehnyt mieli sinun kukkiasi katsomaan!»
Ja näistä kokivat toiset toivosta, toiset jo saamainsa palkintoin tähden, käyden rukoilemassa itsekutakin senaatin jäsentä, laittaa niin, ettei kovin ankaraa päätöstä tehtäisi häntä vastaan. Kun siis lähettiläät voivat luottaa asiaansa, suodaan kumpaisellenkin pääsy senaatin eteen. Olemme kuulleet Adherbalin silloin puhuneen seuraavalla tavalla:
Hänellä oli valittavana polttorovio tahi häväistys, ja hän valitsi pitkän taistelun perästä samoin kun minäkin kelvoton." "Rovioko?" kysyi Signe kauhistuen. "Mikä oli sen onnettoman rikos?" "Hänen piti puhuneen pilkaten Pyhästä Hengestä," vastasi Appellona, "mutta hänen etevin rikoksensa, niinkun teidänkin, oli se, että hän oli nuori ja kaunis."
Päivän Sana
Muut Etsivät