Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Sukulaisteni tylyys ja puolisoni kadottaminen ovat iskeneet sydämmeeni syvän haavan. Mutta sitte olen teidän parissanne näissä mataloissa majoissa saanut nauttia enemmän lohdutusta ja onnellisuutta kuin heimoni rikkaus ikinä olisi voinut antaa minulle kotimaassani." Rouva de La Tourin puhe sai ilon kyyneleet kaikkien silmiin.
Himmeästi muistan, että kun lupaukset olivat tehdyt, pidettiin taasen puhe ja veisattiin virsiä.
Margareetta huomasi että Maijun silmät seurasivat häntä. Hän teki sentähden sangen levollisesti muutamia kysymyksiä, mutta sanoi samalla, että tämä puhe tavallisuuden mukaan olisi liioitettua, ehkä osa siitä saattoi olla totta, ja todellisuus surullista kyllä. Maijulla olisi kyllä ollut halua vieläkin puhella tästä, mutta hän ei tajunnut, kuinka hänen uudestaan piti alkaman puhetta.
"Katsokaa, ystäväni", oli hänen tapanansa sanoa, milloin puhe siirtyi tähän aineeseen, "Herra on sanassansa luvannut *tehdä laupeutta* moneen tuhanteen polveen niille, jotka Häntä rakastavat ja pitävät Hänen käskynsä, muistakaa se ja huomatkaa Herran *hyvyys*, sillä Hän rankaisee vaan kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta tekee laupeutta moneen tuhanteen.
Viisikymmentä plootua? vastasi Joonas, joka nyt rupesi oivaltamaan, mihin päin puhe kääntyi. Täällä oli äskettäin herra, joka tarjosi sataa. Vääriä seteleitä, pelkkää peijattua varkaan tavaraa, uskokaa se, Perttilä, niin totta kuin olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani. No, olitte kai niin viisas, että annoitte hänelle matkapassin alas portaita. Niin tein. Sanoihan minä sen!
"Niin on kirjotettu", sanoi arapialainen, vaikka tämä puhe ei ollut hänelle pidetty, "että kaikki eläimet ovat luodut ihmisen palvelukseksi; ja mailman herra puhuu ajattelematta, kun hän kärsimättömyydessään tahtoo halvimman olennon orjuuteen vaihtaa toivonsa tässä ja tulevaisessa elämässä".
Aterialla puheltiin talon myömisestä. Keskiviikkona oli karvari Tolvanen luvannut rahat tuoda ja kaupat päättää, ja torstaiaamuna päätettiin lähteä Liperiin. Mutta sitten alkoi puhe vaieta. Antti jo huomautti: »Tuokohan se porsas väsyttää sillä tavalla, kun tässä alkaa tehdä mieli ettone-unta?»
Olisipa vaan sen tehnyt joku muu, niin kyllä minä olisin häntä mutta mehän olemme vanhoja koulutovereita, hehehe! Mutta tuo puhe mitä minä nyt oikeastaan AMELIE. No, mieti sitä nyt vähäisen. Minä menen vieraiden luo siksi kuin suoritatte robbertinne. Eikö pukuni vaateta minua? sanoppas Pontus. VILANDER. Näytät kymmenen vuotta nuoremmalta, Amelinkkani. Tule tänne niin saat muiskun, hehehe!
Puhe silloin lausueltu, syvään liikutti se mieltä, vaikk' ei pitkä, koristeltu, Munterin vaan omaa kieltä: kunniamme todisteeksi, soturinkin ylisteeksi riitti tuo, kun lausui vainen näin: "Hän oli Suomalainen!" Hän portahilleen saapuu, häll' lakki nyt on sotilaan, kannukset ja ratsaskaapu; hän aikovi ratsastamaan.
Ihmiset eivät olleet niin avuliaita toisiaan kohtaan kuin ennen. He vetäytyivät enemmän omaan itseensä, niinkuin etana kuoreensa. Niiden puhe vetäytyi niin moneen mutkaan: täytyi ensin huoaten puhua tästä syntisestä maailmasta, ennenkuin esitti oman asiansa. Ja kaikki tämä uutuus kasvoi nopeasti; oli kuin rutto, joka tarttui talosta taloon. Käsitätkö tätä, Kari? sanoi Torger.
Päivän Sana
Muut Etsivät