Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Sinä olet kerran heittänyt äitini luotasi ja sentähden minä nyt tahdon heittää sinut". Vigleif tarttui häneen, mutta Anders piti sängyn tolpasta kiinni. "Jätä minut rauhaan, kuuletkos", sanoi hän. "Pois tyynyiltä vanhus, muuten saat piiskaa", huusi Vigleif, polki jalkaa ja löi nyrkkinsä sängyn tolppaan.
Meni kenellekään hyvästiä sanomatta eteiseen, polki vihaisesti kalossit jalkaansa, heitti palttoon hartioilleen ja lähti kotiinsa. Hän oli niin harmissaan, että miltei hammasta puri. Ei siitä, että oli päätöksensä rikkonut. Olihan hän ollut suorastaan pakotettu, ja se ei suinkaan ollut päätöksen rikkomista... Minkä päätöksen? Tuo tämänaamuinen hetken puuskaus, ei se ollut mikään päätös.
Nyt tuli kumma, arveli Leiv; silmissä musteni ja korvissa suhisi, ei hän ollut tunnossaan enää; hän sieppasi joukosta yhden vielä ja sepä lähti. Pelimanni soitti, ja Leiv tanssi kuin villitty; tupa tärisi hänen jalkainsa alla, hän polki palkkia niin että naiset huusivat; hän pyöri kuin ilmassa, semmoista tanssia ei vielä ikinä oltu nähty.
"Eikö ole totta, että takkini on musta?" sanoi hän mummulle. "Ei ollenkaan, lapseni. Katsos vain; sininenhän se on," sanoi mummu rauhallisesti ja lempeästi. "Se on musta!" huusi prinssi. "Ei; sininen se on," kertoi mummu. "Ja kuitenkin on se musta," huusi prinssi ja polki jalkaa. Kuningattaren täytyi viimein antaa myöten ja sanoa, että hänen takkinsa oli musta, vaikka se oli sininen kuin taivas.
Kaarle XI polki jalkaansa lattiaan. Mutta minäpä tahdon, minä, että pitää pelätä Jumalaa ja kuningasta! sanoi hän. Bertelsköld ei vastannut. Hän kallisti hiukkasen, mutta kunnioittavasti, kaunista, harmaantunutta päätänsä ja katseli yhä edelleen kuningasta noilla selittämättömän kauniilla silmillään, joiden kiilto voi saada kivettyneenkin sydämen sulamaan.
Hänen silmänsä leimusivat, ja hän polki kärsimättömänä jalkaa maahan. "Miksi matkustaisin täältä pois?" kysyin. "Sitä en voi teille selittää." Hän puhui matalasti ja innokkaasti ja omituisella murteella. "Tehkää kumminkin, Jumalan nimessä, niinkuin sanon. Lähtekää täältä, ja älkää koskaan jalallanne astuko nummelle." "Mutta minähän olen aivan äsken saapunut tänne."
Silloin koetti paroni, joka oli tointunut hämmästyksestään, puuttua puheeseen ja keskeyttää hänet sanomalla: Olkaa vaiti! Muistakaa, että puhutte vaimonne läsnäollessa! Mutta Julien polki jalkaansa raivostuneena: Minä välitän siitä viis! Hän tietää muuten hyvin asian. Se on varkautta, joka tuottaa hänelle vahinkoa.
»Sillä kun kellä ei ole älyä ja viisautta päässä, niin sen kieli lentää kuin sittapörö päänsä seinästä seinään ja hornaa kaikki asiat!» Yhä ilkeämmin kurtisti eukko otsanahkaansa, polki rukkia ja vaikeni kuin muuri. Eikä mies voinut enää moista ilkeyttä ja piruutta sietää. Hän ikäänkuin raivostui ja huusi: »Senkö hiiteen sinulta on se kieli hävinnyt, kun et enää saa sanaa suustasi irti!»
Ja Jussi Punnittu siitä vaitiolosta rohkaistuikin, alkoi piippu ikenessä vihaisesti jurata. Hän jurnasi: »Sitä kieltä ei olisi tarvinnut Herran sinulle suuhun antaa, vaan sen sijaan viisautta jonkun tipan päähän.» Mutta ei ääntä eukosta. Ilkeääkin ilkeämpänä kurtisti se vain otsanahkaansa ja polki rukkia että hurisi. Jussi Punnittu jo mulkoili häneen epäluuloisena.
Hän polki laattiaan; hänen suunsa miltei ollut vaahdossa; hän puristi nyrkkiänsä ja pudisti sitä vallan Kenelmin kasvoin edessä. "Sir, te pilkkaatte minua. John Bowill ei ole mies, jota niin saapi kohdella. Teidän täytyy naida tyttö. Minä en tahdo häntä niskoilleni takaisin oikkujensa ja hulluuksiensa kautta minua kiusaamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät