Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Kiitollisena ja iloisena siitä, että hänet vielä niin pitkän ajan perästä tunnettiin, lupasi Kornatus tulla, mutta ensin täytyi hänen tavata pojanpoikansa. Toivoen piankin löytävänsä hänet, meni hän linnaan, mutta siellä sanottiin, että Uudenmaan rakuunat ja Eero niiden kanssa olivat lähteneet Marttilan leiriin, eikä siis auttanut muu kuin levähtää Lappeenrannassa ennen lähtöä Marttilaan.
"Minä sanon, että hänen rikoksensa häpäisee hänen sukunsa eikä rangaistus." Sitten hän jatkoi ääneen: "Näyttäkää petturin kasvot. Hän on Hildebrand, Hildegin poika." Joukko päästi hämmästyksen ja pelästyksen huudon. "Hänen pojanpoikansa." "Vanhus, sinä et saa enää tuomita. Sinä olet julma omaa lihaasi ja vertasi vastaan", huusi Hildebad rientäen hänen luokseen.
Sitten olivat kaikki ääneti ja tämä äänettömyys oli kaikkea parkumista kauheampi. Reine Allix tuli ja asettui pojanpoikansa viereen. "Jos meidän on kuoleminen, kuolkaamme täällä", sanoi hän matalalla, suloisella ja vakavalla äänellä. Bernadou tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä. Vanhus tyytyi tähän vastaukseen. Margot hiipi myöskin heidän luo, lapsi sylissä.
Kummallisin tuntein istui vanha kirkkoherra aamulla rekeen pojanpoikansa viereen. Hänestä tuntui niin sanomattoman keveältä. Tuntui kuin hän itsekin olisi nuori ja ensimmäisellä saarnamatkallansa; tuntui kuin ei makaisikaan luonto pitkää talviuntansa, vaan kevät olisi ja kukat puhkeilisivat. Aamuisen taivaan tähdet ne loistivat niin tavattoman kirkkaasti.
Niin tuntui kirkkoherrasta, ja hänestä oli kuin pyrkisi hänen henkensä mahtavain sävelten siivillä sekin korkealle ylös, missä ei yötä ole. Hän kävi istumaan papin penkkiin. Nuori ylioppilas kulki hänen ohitsensa saarnastuoliin. Ei, oliko se hänen pojanpoikansa? Eikö se ollut hän itse?
Ja unohtukoon hän, kunpa vaan pojista tulisi parempia. Hänen rakas isänsä oli taistellut uskonvapauden ja Lutherin ilmoittamien totuuksien puolesta, miksi siis eivät hänen pojanpoikansa voisi suorittaa suuria tehtäviä. Kunpa edes voisivat löytää vapauttavan sanan tälle onnettomalle, rikkiraadetulle maalle.
Ukko, joka jo oli sivuuttanut 90 vuotta, oli niinkuin muutkin kuullut, että rauha oli enään hiuskarvan varassa, ja kun hänen pojanpoikansa, sukutalon lähin perillinen, nyt palveli ratsuväessä Lappeenrannassa, päätti vanhus mistä hinnasta tahansa kömpiä sinne, ja hänen kaupunkiin päästyänsä kutsui Leena hänet toistaiseksi luoksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät