Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta enpä ollutkaan meidän kulmalla enää ainoa oppilas, sillä Pohjalammin Esteri oli siellä myös. Olen nimittänyt häntä tavallisesti "plikaksi", hänen vanhempainsa puhetapaa seuraten. Eikä hän minulle ollutkaan muuta kuin "plikka", se on olento sellainen, jolla ei muuta merkitystä ollut kuin että hän oli "plikka", ja jonka nimi oli yhdentekevä, sillä "plikka" hän kumminkin oli.
Illan suussa saavuimme vihdoin kotiani. Matti oli Esterin kanssa meillä yötä ja lähti vasta seuraavana aamuna kotia. Illalla kun ukot tupakoitsivat, sanoi Matti: Kyllä siellä lapset vastailivat, vastasi meidän plikka kauniisti, mutta kyllä vastasi poikakin.
Ilmat ne taitaa muuttua, Koska taivas se ruskottelee; Enkä minä plikka sinua nai, Ja vaikka ma uskottelen. Talo kuin linna ja poika kuin herra Ja hevoinen kuin mäki; Herraksi kultan' luulikin, Kun hän ensi kerran näki".
Tuosta hämärästä yleiskäsitteestä "plikka" oli hän minun silmissäni jo käynyt yksilöksi, Esteriksi, ja rupesi käymään sellaiseksi yhä enemmän. Ja niin sitä käytiin koulua se lukukausi. Minä, joka olin vanha oppilas, sain jo kirjoittaa kivitaululle, Esteri taas istui muiden vast'alkavien kanssa "santapenkin" ääressä kirjoittamassa.
Viisaasti oli Matti säälinyt osan voita pieniin pyttysiin ja rasioihin, ja ne ne paraite kaupaksi kävivät. Matilla oli täysi työ kaupan hieromisessa ja punnitsemisessa, minulla "kasöörin-virassa". Kreeta se parhaasta päästä silitteli ja ruokki Kailua, "plikka" hän taas ihmetellen silmäili vilkasta elämää ympärillänsä.
Ei siinä siis sen pitempiä puheita pidetty, lähdettiin taas menemään. "Plikka" ajoi ensi vuoron Kailua, Matti istui minun kanssani voitiinun päälle ja Kreeta asettui entiselle paikalleen. Eilen oli matkue pysynyt erinomaisen hiljaisena; Kailu vaan oli silloin tällöin huutanut, että kangas vastasi. Mutta tänään olivat matkueen järjellisetkin osakkaat äänellisempiä.
En ollut kuulevinaankaan koko juttua; luin vaan ahkerasti muka läksyäni. Tokasin kuitenkin viimein: Mitäs se Pohjalammin "plikka" siellä valehtelee? Mutta kas nytkös epäsuosion yleinen murina kuului vastaani. "Pidä suusi kiini, jukopää, jurri, visapää", ynnä monta muuta kunnia nimeä kuului minulle, ja täytymys oli ollani siivolla.
"Kailu" se oli härkämullin nimi oli sidottu ratasten perään, Matti ja minä istuimme korkean voitiinun kannelle, taakse, vähää alemma istui Kreeta, mutta Kailun marssia kiihoitti pihlajaisella raipallaan "plikka". Ja liikkeelle panevana voimana oli meillä Matin viime pääsiäis-markkinoilla ostama Valko. Ja niin sitä mentiin että kangas kajahteli pyöräin kolahduksista.
Päivän Sana
Muut Etsivät