Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Siellä pidettiin pitoja pitojen perästä, talvella ja kesällä, jolloin pöydät suorastaan notkuivat tarjottavain ruoka-ainesten alla ja viini vuoti loppumatta leikkipuheiden ja juttelun sujuessa hilpeästi, maljoja maistellessa, puheita pidellessä ja lauluja kajautellessa aina pikkutunneille saakka.
Siinä kaikki, vastasi hovimestari hammasta purren. Kaipaan kuitenkin erästä myöhempää velkakirjaa, jonka pitäisi olla yhteydessä eilisten pitojen kanssa. Antakaa se tänne. Ei minulla ole semmoista, herra kreivi. Tosiaankin? Antakaa kumminkin tänne se sormus, jota aiotte kantaa sydämellänne. Te voitte, jos niin tahdotte, saada toisen kamarineitsyeltä.
Kun pitojen hetki oli tullut, saapuivat molemmat juhlavieraat, jolloin istuuduttiin pöytään ruokailemaan. Planchet tarjoili ruokia, Fourreau aukoi viini-pulloja ja Brisemont se oli tuon tervehtyvän nimi täytteli karahviinejä viinillä, joka näytti vähän sekautuneen kuljetettaessa.
"Olemme ihan pakotetut suurten pitojen valmistamiseen," lausui Marianne, "Bob ei suvaitse sitä mainitakaan, mutta sen täytyy tapahtua. Me olemme nyt kaikkein tuttavaimme kutsunta-kesteissä olleet, ja meidän tulee myöskin kutsua heitä takaisin." "En tiedä mitään kalaaseja ilkeämpää," sanoi Bob.
Tämän miehen puoleen Kaarle, samoin kuin myös Ludvig, isännän esimerkkiä seuraten, usein kääntyi pitojen aikana; ja molemmat osoittivat sydämellisesti nauraen, miten suuresti Le Glorieux'n vastaukset heitä huvittivat. »Ketähän varten lienevät nämät tyhjät sijat pöydässä varatut?» kysyi Kaarle herttua narrilta.
Hän heittäysi vuoteellensa; hän painoi juhlalliset kasvonsa vaatteisinsa. Mielenliikutus väräytti hänen vankkaa sydäntänsä. Tuossa hän makasi, tuo suuri, vakava mies, maahan vaipuneena ja surunsa vointeessa. "Pitojen hälinä kuuluu vielä korvissani; minä tahtoisin olla yksin." "Minun kanssani?" "Sinä olet minä itse; minulla ei ole muuta elämää." "Suloinen lintu! Se on nyt kalifi."
Tuossa kaikessa oli jotain salaperäisen juhlallista niinkuin kaikki olisi nyt heidän välillään katkennut, leikattu kuun kalpeilla säteillä, mutta kuitenkin jäänyt joku säije, jota ei voinut sanoin selittää. Häät hän oli vähällä tulla hulluksi. Talojen väliä oli tuskin puolta virstaa. Hän kuuli pitojen hälinän, pelin pauhun ja ihmisäänten helinän.
Olkaa varma, kuninkaani, Kuin sieluni on tehtäväni pyhä Niin Jumalaa kuin kuningasta kohtaan. Nyt luulen, aivoni jos yhtä tarkan Saa vainun sukkeluuden jäljistä Kuin ennen, luulen, sanon, keksineeni Hamletin hulluutehen tosi syyn. KUNINGAS. Se kerro, sitä kuulla haluan. POLONIUS. Mut lähettiläät ensin; sitten tulee Pitojen päällisruoaks uutiseni. KUNINGAS. Heit' itse pyydä sisään tulemaan.
Punasiapa olivat tuletkin, jotka paloivat siellä täällä pitkin leirin koko laajuutta, ja joiden haaveellisessa valossa saatettiin eroittaa telttain liikkumattomia piirteitä, liehuvia lippuja, välkkyviä aseita ja sotamiehiä, joita kulki ja liikkui kuin aaveita. Kaikkialla naurua ja laulua. Herttuallisen teltan puolella jonkunlaisien pitojen iloista melua ja pauhinaa.
Hän tahtoi hyvitystä, laittoi pidot pitojen perästä, kutsui vieraat ja kävi itse orhillaan Esterin noutamassa, sillä Ester ei sovinnon tultuakaan suostunut lähtemään Arnoldin kanssa kahden kesken yksinäiseen Valkamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät