Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Hän oli mielestänsä lypsänyt viimeiseen tippaan eikä luullut enää mitään lähtevän. Eivät muutkaan osanneet muuhun vedota kuin kuvernöörin velvollisuuteen; oliko tämän hallussa varoja, sitä ei edes kysytty. Se oli tuskallinen kokous. Hoitokomiteassa kyllä oli pitäjän pontevimpia miehiä, mutta sittenkin tahtoi epäilys ja väsymys toisinaan saada heissä vallan.
Kapteeni löydyttäytyi hänkin suuressa sudennahkaturkissa, josta selvittyään astui peremmälle huonetta siistissä takissa, parta huolellisesti ajettuna, jälellä vain säännölliset viikset, ja kädessä oma piippu. Sitä mukaa sitten muut kaikki, niin lautamiehet kuin kirjurit, asianajajat, tuomarin sihteerit ja muutamia pitäjän rikkaimpia isäntiä. Vallesmanni kehoitteli yhä istumaan ja polttamaan.
Minä olin monta viikkoa metsästellyt Lopen pitäjän metsissä ja saanut koko joukon riistaa, muun muassa monta kaunista ilvestä; se olikin onnellisimpia metsästystalvia. Vanha Piski, Valli ja nuori koira Käki olivat mukana. Kauniina, kirkkaana päivänä olin jo kauan seurannut ilveksen jälkiä, koirat nuorassa.
Määräpäivänä tulivat pappilaan jo aamulla pitäjän tavalliset huutokaupanpitäjät: eräs jotenkin renttumaiseksi tunnettu, kaupungissa asuva herrasmies, jolla ei ollut mitään vakituista tointa paitsi tämmöisiä satunnaisuuksia, ja harmaapäinen, lihava ukko myöskin jotenkin irtonainen olento, kasvot ruskeanharmaat, pöhötyksissä, ilman kulmakarvoja ja mitään partaa, silmät lasisina töröttäen ulkona kuopistansa.
Näytti myös Margareettakin iloiseksi tulevan, kuin hän väkeä näki; ei hän kuitenkaan ennenkään ollut ollenkaan vaikeroinut, vaikka minä hyvin nähnyt olin kuinka hänen silmänsä yhtä mittaa matkaa saareen mitannut oli. Astuimme me niin toisiamme vastaan, ja tunsin minä pian että yksi niistä, joita me tällä tavalla vastaan tulimme, yksi pitäjän papeista oli.
»Jumalan haltuun, Jumalan haltuun, isäntä!» Tuomi-Kustaa istui laihtuneen varjon kaltaisena taampana ja nauroi toisten kehuessa Siikalahden Mikkoa, joka useimpain mielestä nyt yhtäkkiä oli muuttunut pitäjän rehellisimmäksi mieheksi. Melu yhä paisui. Voimiakin näytti nyt jostain salaperäisestä lähteestä virtailevan semminkin akoille.
»Miksi niin?» nauroi Valee. »Noo ... kumpikin haluaa, mikäli mahdollista, toistansa petkuttaa.» »Hm. Minä pahoin pelkään, että siitä Stoltista tehdään kunnan esimies.» »Stoltistako?» »Niin, ne ovat niin kummallisia ja monihyväisiä ne pitäjän miehet.» »Jos isä eläis, niin kyllä se varmaankin jyryn nostaisi siitä puuhasta.
Vallesmanni, joka taas säästäväisyyshyveellä ajoi valtiopäivämiesasiaansa, pani vastaan, arveli: »Jos tätä menoa jatketaan, niin kohta ovat kaikki pitäjän asukkaat täällä, hyvissä oloissa, elätettävinä, niin ettei enää omasta kunnasta jäisi lopulta viisasta sen vertaa, että edes johtokuntaan...» Todellakin! Haluttiin kuulla mitä uusi johtaja, Sakari Kolistaja, miehestä arvelee. Kysäistiin.
Laulu, joka sanotaan olleen Korhosen ensimäisiä kokeita, levisi pian yli ympäri pitäjän, opittiin pian monelta ja laulettiin halullisesti Kokin koiruuden muistoksi ja velkojensa maksuksi.
Muutoin olisi hän varmaankin ollut nimismiehen puolella, sillä eihän koira koiran hännälle polje ja herrat aina vetävät yhtä köyttä. "Kuolipa sitte samaan aikaan entinen kirkon kuudennus, Väinölän vanha äijä. Heti pidettiin kirkonkokous, jossa pastori pitäjän miehille esitteli minut kuudennusmieheksi. "'Hän, tämä Matti Koskela', puhui pastori, 'on siivo ja viinaan menemätön mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät