pilkut

Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025

Kuitenkin, jos hän on hyvä ja kunnollinen, niin hän on minun puolestani sydämmellisesti tervetullut, avuksi etenkin ikävässä kirjoituksen opetuksessa ijankaikkisine: «Henrik istu hiljaa!» «Pidä kunnolla kynää, Viisuseni!» «Katso kaavakirjaan Leonore!» «Muista pilkut ja viivat, Eeva!» «Petreaseni, älä tuhri kirjaimiasi nenälläsi!» Sitä paitsi alkaa esikoiseni piankin halveksia latinan kieliopin taitamattomuuttani ja Ernstiä pahoittaa yhä enemmän hänen vallattomuutensa.

Fredrika Bremer - Koti: eli perhesuruja ja -iloja

Lähtekäämme ensin matkaamme, sanoi d'Artagnan, kyllä sitten käsität asian. Vielä hetkinen, hyvät herrat, vielä hetkinen! Antakaa Grimaud'in sääliä ruuat korjuusen. Ah, sanoi Aramis, mustat ja punaiset pilkut kasvavat silminnähtävästi, ja minä olen samaa mieltä kuin d'Artagnan; minä luulen ett'ei meillä ole aikaa hetkeäkään hukata, jos aiomme ennättää leiriimme.

Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia: Historiallinen romaani

Hänen kasvoihinsa nousi isot ruskeat pilkut, jotka kauheasti rumensivat hänen luonnollista ebenholtsin karvaista ihoansa, samassa kuin hänen summattomat huulensa verkalleen pusertuivat yhteen noiden molempain valkosen valkean hammasrivien päälle, jotka tähän saakka olivat kiiltäneet hänen kasvoissansa kuin kivihiileen liitetyt helmet.

James Fenimore Cooper - Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla: eli Natty Bumpon elämänvaiheet

Se koira, joka oli löytänyt pilkut lumesta, juoksi nyt, hänkin, toisen viereen, ja molemmat alkoivat nyt juosta edestakaisin ulvoen ja haukkuen ja osoittaen kaikenlaisia levottomuuden merkkiä. Vihdoin seisahtuivat molemmat aivan kuilun partaalle, nostivat kuononsa pystyyn ja päästivät yht'aikaa pitkän, valittavaisen ulvonnan. "Siellä on joku alhaalla," sanoi Marguerite.

Wilkie Collins - Ilman menestyksettä: Joulukertomus

Oli päästy matkan päähän, ja aavistus sanoi, että täällä olisi hyvä olla. Lähimmällä naapuritunturilla näkyi kuin pieniä hyttysen kokoisia pilkkuja. Ne liikkuivat, vetäytyivät yhteen parviksi, sitten parvet taas hajaantuivat, ja taas ilmestyi uusia pilkkuja. Kaikki seisoivat ääneti ihmeissään, sitten Pekka huudahti: "Peuroja!" Oliko mahdollista, että nuo sadat tummat pilkut olivat peuroja?

Gustaf Schröder - Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa: Kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä: Wermlannin ja Taalain metsäseuduilla