Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Lammilta kohosi tie niitylle, ja siitä se pistäytyi pilkkopimeään metsään. Kierrellen ja kaarrellen kulki se sitten taas aukeita paikkoja, milloin ahon laitaa, milloin harjun selkää, milloin niittyjä myöten ladolta ladolle. Pakkanen kiihtyi, tinki huurtamaan hevosen kupeet ja miehen kulmat.
Ensimäinen niistä kahdesta kortteerista oli sotkuiselta pihalta löydettävä. Talonmiestä hakiessaan Henrik eksyi johonkin pilkkopimeään kellarikäytävään, jossa taisi koputella asumattomiin kumiseviin kammioihin ja tuskin löysi takaisin pihalle.
Vartijat laahasivat kapteenia vielä pari, kolme porrasta alaspäin ja jättivät hänet sinne kompuroimaan pohjaan asti, miten paraiten taitaisi, joka tehtävä kävi sangen vaikeaksi, jopa vaaralliseksikin, kun molemmat ovet oli pantu kiinni ja vanki siis jäänyt pilkkopimeään.
Ihmiset eivät voi luopua jumalistaan, vaikka ne olisivat kivikuvia, joita he voivat ruoskia, kuin kaikki rukoukset ovat olleet turhia! Hänen vihansa vaipui voimattomana alas tämän hämärän, taipumattoman voiman edessä, jota ei kukaan vallitse. Hän vaipui tuskan pilkkopimeään, hiljaa, hervottomana.
Ja parin minuutin kuluttua hän oli peittynyt pilkkopimeään, astuen rappusia, jotka yllämainitusta matalasta luolasta kävivät kierrellen ylöspäin kallion sisustaa myöten. »Perhanan vuorimetsäläisiä!» mutisi kapteeni puoliääneen. »Minne minä joudun, jos Kustaavukseni, protestantti-liittokunnan ikivoittoisan leijonan kaima, tulisi vaivaiseksi heidän harjaantumattomissa käsissään!»
Hän näki hänen huntunsa vielä kerran liehahtavan nyt se katosi ja pimeys laskeusi ritarin sieluun, melkein yhtä synkkä kun se joka kohta sen jälkeen ympäröi hänen ulkonaiset aistinsa; sillä viimeinen veisaajista oli tuskin ennättänyt kynnyksen yli, kun ovi pamahti kiini ja samassa silmänräpäyksessä laulukunnan äänet vaikenivat, kappelin lamput yhtaikaa sammuivat ja sir Kenneth jäi yksin pilkkopimeään.
Päästyään torin ja kirkon ohi ja kuljettuaan pitkän kadun päähän, jonka ikkunoista loisti kirkas valo, tuli Nehljudof saattomiehensä jälessä kylän laitaan pilkkopimeään. Mutta pian tässäkin pimeässä alkoi tuikkia sumussa säteileviä lyhtyjen valoja, joita paloi majoitustalon luona.
Kerta päästyänsä hovin sisälle, herttua ja nuori nainen kulkivat muurin vierustaa noin parikymmentä askelta; kun se matka oli kuljettu, rouva Bonacieux sysäsi erästä pientä takaovea, joka oli päivillä auki, vaan öiksi tavallisesti suljettiin; ovi antoi mukaa; molemmat vaeltajat kävivät sisään ja joutuivat nyt pilkkopimeään, vaan rouva Bonacieux tunsi kaikki sopet ja solukat tässä osassa Louvrea, joka oli hovin palvelusväen huostassa.
Kapuamme ylöspäin pimeässä ja likaisessa porraskäytävässä ja soitamme muuatta ovikelloa. Ovi aukenee ja Jussi V. työntyy edellä pilkkopimeään etehiseen. Ka terve, käy sisäh! kuuluu sieltä tuttu ääni.
Tähän pieneen loukkoon vanki työnnettiin, hänen eteensä pantiin leipä ja kulhollinen vettä, ja niin hänet jätettiin pilkkopimeään ja, kuten hän luuli, yksinäisyyteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät