Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja niin tuli todellakin, niinkuin Laagje oli sanonut, iloinen joulunaatto kauppiaan taloon. Jaampa hiipi kyynelsilmin ulos ja kertoi Maggalle ja Lassille että kadonnut lapsi oli löytynyt, jolloin nämä riensivät huoneesen ja iloitsivat iloitsevien kanssa. Niin kulki uutinen edelleen, ja pian oli melkein koko paikkakunnan väestö kokoontunut lasta katsomaan ja kuulemaan kertomusta sen pelastuksesta.
Jalo Cineas, isä kiittää sinua poikansa pelastuksesta." Vakava Romalainen, joka oli puhunut kaikki nämät huomaamatta, että Cineas oli yrittänyt häntä keskeyttämään taikka hänen ylistyksiänsä ehkäisemään, tarttui nyt tämän käteen ja pusersi sitä innokkaasti. "Sinä ylistelet minua liiaksi", alkoi Cineas; mutta Carbo katkaisi hänen puheensa. "Tässä on kylläksi. Minä en koskaan enää viittaa siihen.
Tämän kuihtuneen ruumis-raukan pelastus ei enää maksa vaivaa, kun ei varustuksen pelastuksesta voi olla puhettakaan, sentähden heitän elämäni kohtalolle vasten näkimiä, toimitettuani ensin, mikä mahdollista on. Siitä on vielä sekin hyvä, että jälkeen jääneille jää jalo esimerkki uhrautuvasta isänmaan-rakkaudesta, ja se on innostuttava kansalaisia taisteluun samalla kuin se pelottaa vihollisia."
Niin lähellä maalia; muutama minuutti vaan, ja hän olisi ollut rikas mies! Hän olisi ijäksi jättänyt Suomen ja muissa maissa nauttinut tavaroitansa mutta nyt, kuinka toisin! Nyt makasi hän tässä; tämä pieni arkku oli hänen maailmansa. Toivo pelastuksesta heräsi Matissa aina sen mukaan, miten äänet kuuluivat etäämmältä tahi likemmältä.
"Sinua tulee meidän kiittää isänmaan pelastuksesta ja me käymme sitä julistamaan korkealla äänellä, että elämäsi viimeiset hetket olisivat sinulle sankarin hetkiä." "Sen vuoksi en ole taistellut", Starck vastasi, "sitä en ollenkaan tahdo." "Mitä sitten?" "Teidän kätenne, veli ... ja että mentäisiin noutamaan tytärtäni!" "Mutta, hän on Freiburg'issa asti."
Eikä sateen vuoksi voitu edes ampuma-aseitakaan käyttää. Mutta luottamus johtajan onneen oli niin suuri, ettei kukaan vielä ollut kadottanut toivoa pelastuksesta ja juuri tämä luottamus oli epäilemättä sotajoukon pelastus, sillä ilman sitä olisi kaikki ollut hukassa. Kreivi Bertelsköld osoitti, että hän oli tämän luottamuksen ansainnut.
YKSI TALONPOIKA. Hän ennen aikaan oli tietäjä. LALLI. Vai tietäjä! No niinpä niinkin!... Mitä suuhunsa Toi sylki sen hän sanoi; suurempaa En arvoa voi antaa puheellensa, Kas tässä Kitka talon parasta; Ei mointa juoda Tapiossakaan! SORRI. Miksi vaalenette? KITKA. Oi onnetonta! SORRI. Niin mikä Siis teitä vaivaakaan? KITKA. Jo kadotin Mä toivon' isänmaani onnesta Ja pelastuksesta!
Martti heittäysi hänen avoimeen syliinsä, Leo ja Konrad milloin itkivät milloin nauroivat tästä äkki-arvaamatta tapahtuneesta pelastuksesta, ja ulkona kajahuttivat ilmoja raikkailla, iloisilla "hurraa"-huudoilla, ne merimiehet, jotka olivat soutaneet katteinin maihin, ja auttaneet häntä, kun hän etsi erokkaitamme.
Airot olivat paikoillansa hangoilla, mutta ei parooni eikä hänen taloudenhoitajansa yrittäneetkään käydä käsiksi niihin. Vesipyörteet saivat veneen valtaansa ja kiidättivät sitä hyvällä vauhdilla alas koskea kohden, mutta edellisestä uhkaavasta vaarasta ja sitä seuraavasta pikaisesta pelastuksesta säikähtyneet veneessä olijat eivät näyttäneet huomaavan sitä.
»Neiti Esterin luona oli vieraana se Neitsy-Maria!» Neiti Smarin luuli että pastuurska Levon ystävällisesti oli toimittanut tyttärensä tulemaan Esterin luo kehoituksella ruveta seurustelemaan Esterin kanssa ja koettaa vaikuttaa häneen hyvää. Ja kuin varmana pelastuksesta hän huudahti riemastuneena: »Rakastettava neiti Levon!»
Päivän Sana
Muut Etsivät