Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025


»Minä luulin sen olleen mielettömyyttä», mutisi hän, pannen kiusallisen asiapaperin takaisin kaappiin, »mutta nyt alan jo melkein pelätä, että kysymyksessä onkin kunniattomuus».

Vaan sitten ei tarvitsisi pelätä, jos olisi joku varakas syrjäisempi. Emäntä oli tuomassa toisia kuppia vieraille ja lisäsi miehensä puheeseen: Onhan ne toki varakkaita, ja eikös Kotaniemeläinen...? Niin, no, kyllähän, vaan se nyt ... saneli Sylvi ottaakseen alkua, mutta kun ei oikein sanoiksi soveltunut, niin heitti kesken.

Sangen suuri, ja kesy, vastasi Ivan. Se on niin kesy ja hyvänluontonen, että se syö kädestä ja leikkii niinkuin koira. Se tosin ei ole kesyn näkönen, vaan teidän ei tarvitse sitä pelätä, armollinen nuori herra! Kuka sinulle sanoi, että minä pelkään? kysyi pieni Feliks ylpeästi. Tahdon kohta karhua katsella. Vie minua sen luo!

Siciliassa tapaamme Aulukset, minä annan sinut Pomponialle ja otan sinut vasta hänen käsistään. Ei sinun enää, rakkaimpani, tarvitse pelätä minua.

Vai siitä! Hm! Herra oli joutunut aivan hämilleen. Tuota oli hän heti lautamiehen nähtyään alkanut pelätä, mutta ei hän tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus pilvettömältä taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti hänet haukkumisiin härähtämästä. Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Missä minä häntä olen loukannut?

"En minä maatani petä, enkä myöskään teitä, sire, olkaa varma siitä. Vaan tosiaan, mitä voittekaan enää pelätä? Suuri vihollisenne on lyöty. Kaikki hänen liittolaisensa tulevat teidän luo tekemään julkista anteeksi-anomusta." "Mitkä sitten? nimitäppä joku, niin saamme nähdä." "Bretagne'n herttua?..." "Hän on jo pari-kymmentä kertaa minun pettänyt.

Sinun oma tuntosi ei pane pahaksi, jos näet lähitupain omaistesi helvettiin menevän, kun vaan saat karkoitetuksi talostasi Jumalan sanan saarnaajat. Mutta malta sinä, suden penikka, vielä tulee sinunki tuomiosi ja täysi syy on sinulla pelätä työsi seurauksia", arveli Aappo ja jatkoi matkaansa.

Setänsä ja hänen perheensä kääntymisestä ei hänen ollut vähintäkään tietoa eikä minkään muun syyn nojassa estellyt Naomin matkustamista kuin sen, että oli muka turhaa pelätä romalaisten valloittavan Jerusalemin. Vaikkei sisarensa ollut samasta ajatuksesta, iloitsi hän kuitenkin kun oli saanut puoltajan, joka puolusti jäämistänsä vanhempainsa luo.

Aamupäivä oli jo pitkälle kulunut ja toverit alkoivat jo pahinta pelätä, kun hän vihdoinkin palasi. Maakartano, sanoi hän, oli täynnä venäläisiä ja suomalaisia uudisasukkaita luvultaan ainakin sadan paikoille jotka kaivoivat ojia, istuttivat puutarhoja ja rakentelivat komeita kivirakennuksia.

Sekä sahanhoitajalla että lautatarhan päällysmiehellä Storkilla oli kyllin syytä pelätä, että heille minä iltana hyvänsä metsän sivu kulkiessa lentäisi kivi niskaan.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät