United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se sais näkyä, ajatteli Jaakko Jaakonpoika, kun joutui pappilaa etsimään. Hän täytti piippunsa uudestaan. Kylästä kuului humuna erilaisia sekavia ääniä, rattaiden pärinää, salvumiesten hakkuuta, kukonlaulua ja yksinäisiä ihmishuutoja, jotka kaikki yhdessä synnyttivät vilkasta elämäntuntoa.
Tätä tehdessä keskeytti heidät Svenonia rouva, joka sydän kurkussa juoksi ruoka-aitasta ilmoittamaan, että Mäntysuon Inkeri ja hänen tyttärensä vast'ikään olivat avanneet pihan veräjän ja lähestyivät pappilaa. Svenonius töytäsi ulos. Nimismies tyytyi katselemaan kohtausta ikkunasta. Inkeri oli tullut luottavaisesti puhumaan sielunpaimenensa kanssa ja kertomaan hänelle elämänvaiheitaan.
Silloin näki hän sen vaivan, että tuli joen ahteelle asti näyttämään minulle pappilaa, joka ei siitä kaukana ollutkaan. Minä kiitin neuvosta ja läksin juoksemaan pappilaa kohti. Juostessani katsoin oikein päivän valossa sormeani, jossa oli pieni koiran hampaan tekemä haava, vaan olihan hyvä, ettei koko sormi ollut poikki. Pappilassa oli puutarha, siitä aloittaakseni.
Hän oli näet hyvä suutari, mutta viitsi harvoin muille suutaroida eikä aina omiksi tarpeikseenkaan. »Ei kannata käsin ommella, kun tehtaista saa huokeammalla» sen hän oli oppinut kirjoista. Tämän olen kertonut kuvatakseni, millainen poika oli sillä, joka oli hänen äitinsä, Liisalla, jolla oli mökkönen toisella puolen salmen, vastapäätä pappilaa.
Hänen silmänsä haki kirkkoa, mutta ei löytänyt sitä, kirkkoa ja pappilaa... Aamutuuli suhahti tuomessa hänen päänsä päällä, ja joku ovi avautui ja sulkeutui pirttirakennuksessa. Hän palasi takaisin aittaan ja huusi ovessa toverilleen: Nouse ylös katsomaan, Risto! Mutta toveri vain murahti, toiselle kyljelleen kääntyen: Anna minun nukkua, Antero! Nukkua tällaisena aamuna! Mitä ihanimpana!
Vaimo ja lapset ennen kaikkea! Jaa, jaa, se on tietty: suurella kaipauksella tulen aina muistelemaan tätä pappilaa, joka on minulle kuin kotoni ja teitä kaikkia seurakuntalaisiani sinua, Vuorela! Ja kyynel kiertyi vanhan rovastin silmään. Mutta Vuorela nousi nopeasti, sanoi jäähyväiset ja lähti. Kotimatkalla hän yhdytti jalkamiehen.
Mutta voudin talo näkyy, jatkoi isäntä, se on aivan lähellä pappilaa, se on tuo iso keltainen talo niemen nenässä. Näkyisi täältä vielä toinenkin kirkko, jos ei ihan pahimmoilleen sattuisi vaaran kärki eteen, ja isäntä viittasi päinvastaiseen suuntaan, pohjoista kohti, osoittaen korkeata, pitkää vuorta, joka koillisilla ilmoilla kohosi, kaikkia muita selänteitä ylempänä.
Ystävällisyys oli heillä vaan irtonaisena verhona, joka loisti, mutta ei mitään hyvää tuottanut hän aikoi vaan tehdä tehtävänsä, eikä mitään muuta. Tätä ajatellessaan hän kulki pappilaa kohti, niinkuin hän jo ennen oli aikonut, ja kerrottuansa papille suhteestaan Olinaan, sai hän palveluspaikan pappilassa.
Sillan alus nielaisee heidät, hylkää heidät ulos, perämies saa tuiman ilmeen kasvoihinsa, ei näy rantoja, ei siltaa vaahtoisessa vedessä, vene hulahtaa vettä puolilleen, ja samassa kelluvat he tyynessä suvannossa ja soutavat kohti pappilaa ja kirkkoa, jotka kohoavat eteen kuin aaltojen alta. On se nyt sentään ihmeellistä, Risto! Ja täällä nyt ollaan, missä lietäneen!
Muistanpa vieläkin miten eräänä pimeänä syysiltana, kun jälleen olin salaa pistäytynyt renkitupaan, Pieksu-Niilo kertoi hirmuisen kummitustarinan niiltä ajoilta kun Erlandsen oli isäntänä. Siihen aikaan seisoi vanha ranta-aitta lähellä pappilaa. Oli joulu ilta. Kauppalassa juotiin ja vietettiin iloista joulua.