United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Saattaapa olla niin," vastasi mies, "jos minä vain voisin ymmärtää, mitä olisi tehtävä, että saisi asian selville!" Matami ei heti vastannut. Hän katsoa tuijotti tuhkaan ja siveli toisella kädellään paljasta käsivarttansa.
Tässä muutamia vuosia takaperin kun myöskin oli valituksia Sannyä vastaan, niin hän matkusti itse Helsinkiin ja puhui siellä herrojen kanssa ja selitti asiansa kuinka se oikeastaan oli ja ne olivat olleet hänelle niin kohteliaita ja kiittäneet häntä että tuli ja sanoneet että nyt ne selvästi näkevät että Sanny on viaton ja koko valitus vaan paljasta juorua ja ilkeyttä.
MIKKO. Luulenpa, Esko, sinun vielä joku aika sitten olleen siinä uskossa, että lapset löydetään saunan laattian alta. ESKO. Juuri niin uskoinkin. MIKKO. Ja ett'es vieläkään oikein tiedä, mitä tietä ihminen tähän mailmaan tulee. ESKO. Tähän syntiseen mailmaan. Juuri niin. Mitä olet kuullut minusta neulomusretkilläni pitäjällä? MIKKO. Paljasta hyvää. ESKO. Minä en varasta, en.
Päivää, päivää! MAIJU. Hyvä ihme Hanna! ELISABETH. Terve! mitä sinulle kuuluu, lapsi? Ei kuin hyvää, paljasta hyvää! Olen kuin taivaassa. Pahankuriset, kun ette tulleet edes vastaanottamaan. MAIJU. Mitäs, kun emme tienneet. Oletko sinä nyt tosiaan siinä? En tahdo uskoa silmiäni. Hanna, annas kun katson sinua! HANNA. Katso, katso! MAIJU. Niin, sinä se olet, sinä itse! Sinä, sinä si
Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan.
Tekomme ovat orjallisia, eivät todellisia, vaan näennäisiä, paljasta varjoa; niin, ajatuksemmekin ovat petollisia, ajattelemme kuten orjat ja pelkurit, kunnes olemme polkeneet pelon jalkojemme alle.
Yhtä ahkeria kuin ne olivat milloin vuoroin, milloin yht'aikaa yksitoikkoista virttänsä vetämään, yhtä väsymätön oli hän niitä kuuntelemaan. Hänen päänsä oli painuneena eteenpäin, hänen vaaleat, purkaantuneet lettinsä peittivät osaksi valkeata, puoleksi paljasta rintaansa.
VIKTOR. Minä iloinen? Sylvi, meidänhän täytyy heittää heille sumua silmiin. SYLVI. Ei, sinä pidät hänestä, näenhän sen selvään. Ja sitten, mitä kaikkea puhuitkaan hänelle. Voi, Viktor, minä kuulin joka sanan! VIKTOR. Sylvi kulta sehän oli paljasta liehakoimista, tyhjää korupuhetta, joka ei merkitse yhtään mitään.
Ihan juuri niinkuin mekin muinoin pieninä leikimme Ellidan kanssa, kun mamma hirveiden muuttopakkausten jälkeen oli vihdoin vienyt meidät maalle, eikä siellä enää ollut katukiviä. Kuinka hyvin Ellidakin olisi ymmärtänyt, että he, kun oli paljasta maata, vaikka maa olikin vielä kosteata, heti rupesivat semmoista leikkimään!
Liisa, Liisa, varo, varo, se on syntiä! Kuulehan, enkeli sanoo, että se on syntiä. Hyi, miten tyhmä voin ollakin! En koske, vaikka olisivat paljasta sokuria. Ai ihmettä, katsos, miten sievä se nyt on! Ja tästä minä näen itseni lasista! *Musta henki*. Katso, Liisa, miten olet kaunis!