Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Nyt riittää", sanoi Pekka pyyhkien hikeä kasvoiltaan. "Tähän kyllä mahtuu paljon lihaa. Tuodaan nyt lihat tänne ja otetaan suolapussi esille. Kyllä tästä hyvä tulee", sanoi hän, kun lihat oli pantu astiaan suolaan. "Nyt pannaan kansi päälle ja sidotaan se kiinni vitsaksilla, niin eivät ketut eikä sudet vie meiltä palaakaan.
Luuletteko, että söisin palaakaan sellaisen miehen pöydän ääressä, joka sydämessään yhä kokisi tukahuttaa epäilystä, että paremman ulkonaisen aseman toive, eikä rakkaus on minut hänen syliinsä vienyt. En, tämän rinnalla on kotiopettajan itse ansaitsema leipä maukasta ja kunnioitettavaa. Ja sitä minä syön niin kauvan kuin minulla terveyttä ja voimia on". "Agnes!"
Eräällä vanhalla tädillä oli tapana saarnata hänelle: «syö, niin lihot, jos lihot tulet sieväksi, jos olet sievä niin joudut naimisiin»! Neiti Gunilla ei milloinkaan syönyt paljon eikä koskaan palaakaan tavallista enempää sen neuvon jälkeen; hän ei lihonut eikä kaunistunut, mutta hänen oivallisen luonteensa vuoksi kaikki häntä rakastivat, etenkin eräs nuori, rikas kamariherra, joka puolestansa hyvien ominaisuuksiensa ja kelpo sydämmensä tähden voitti hänen rakkautensa ja niin tuli neiti Gunilla rouvaksi.
Ruokalevon jälkeen kantoi istukas-Pekka jäisen pärepölkyn sisään ja romahutti sen olaltaan lattialle, niin että koko tupa hytkähti ja öljy lampussa liikahti. So, so! sanoi isä. Mitä sinä nyt? Toin pärepölkyn sulamaan eihän sitä jäistä ruojaa kukaan kisko. Eihän sitä ole pakko kiskoakaan, sanoi isä ja iski meille silmää. No, ei kai se tuommoisenaankaan pala. Eihän sen ole pakko palaakaan.
Luulitteko, että huvin vuoksi vaan tuo poika polonen kuleksi kerjuulla, tahi että äitinsä on pannut hänelle kerjuuvakan kainaloon kootakseen rikkauksia ja saadakseen elää laiskuudessa? Siinä luulossako laskitte pojan luotanne antamatta hänelle leivän palaakaan?
Mitä käskette, teidän majesteettinne? Nöyrin palvelijanne! Kahvia jos saan valita! Oiva matami Folette!» «Syötyämme,» lausui äiti, «on minulla jotakin teille arvuutettavaa.» «Jotakin arvuutettavaa! Mitä se lienee? Ah, sano heti, äiti kulta, mikä on arvoituksen nimenä?» «Naiminen!» «Naiminenko?! Sangen hauska uutinen! En saa palaakaan enää niellyksi ennenkuin perinpohjin tiedän uutisen!
"Aika on minulle tärkeä; senvuoksi aioin koettaa päästä sinun pitkistä puheistasi." "Hoo", virkkoi Malla, ja hänen silmänsä välähti. "Ja valasi? Sen olet kai jo unhoittanut." "Siitä puhutaan, kun kolmen, neljän päivän päästä palaan", lausui Nevalainen. "Vai niin", virkkoi noita ivallisesti. "Mutta minä pelkään, että sinä et palaakaan." "Sinun pelkosi ei minuun koske", vastasi Sipo.
Ja eikö se ollut kummallista, että mummoni vuosien kuluessa oli tullut ihan mykäksi, että hän karttoi kaikkia talolaisiansa ja että hän katseli minua peloittavan rankasevaisesti joka kerta, kuin sattumalta jouduin hänen lähellensä? Mistä syystä ei hän milloinkaan nauttinut palaakaan siitä ruoasta, jonka joku muu hänelle antoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät