United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän siitä palkinnokseen sai ystävällisen katseen tytön lämpöisistä silmistä, silloin tunsi hän itsensä onnelliseksi, silloin unohti hän hurjan, vaaroista rikkaan seikkailija-elämänsä ja tunsi tämän lumisen kallion alla, keskellä myrskyä, pimeyttä, pakkasta ja luonnonvoimien raivoa itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan ennen siitä pitäen, kun oli viettänyt lapsuutensa onnellisia päiviä kotonaan Mainiemessä.
ROUVA LINDH. Yhä vain tätä pakkasta kestää. Tilta lisää vielä puita kaikkiin uuneihin. Katsoo lämpömittaria. Kolmekymmentä astetta. Juna siellä kolisee, niin että kuuluu tänne asti. Ystävällisesti Tildalle. Mikä nyt sitten on oikein syynä siihen, että Tilta tahtoo jättää vanhan paikkansa? TILTA. Ei vastaa. ROUVA LINDH. Ja kesken vuoden? TILTA. Kyllä kuvernöörska syyn tietää.
Samalla hän jo lähti eteenpäin hän ei antanut tuommoisen pikku seikan pilata hetken juhlallisuutta. Maa oli kokolailla kohvettunut ja parituumaisen lumen peittämä. Mutta se vain innosti, että sai näin ikäänkuin otella talvea ja pakkasta vastaan. Aura vapisi, mutta viilu kääntyi jotta lumi tuprahteli.
Elämänsä oli kyllä täynnä suruja ja murheita ja kuitenki olivat he siinä niin tyytyväiset, niin iloiset, palattuansa kaupungista juoksu-jalassa ja kohdattuansa ukko-vainaan lempeän hymyilyn. Koko yön istui poika koiranensa sammuneen takan ääressä pimeässä. Kovasti puristi hän koiraa saadaksensa vähänki lämmintä ja lohdutusta. Ruumiinsa eivät tunteneet pakkasta, mutta sydämensä jäätyivät surusta.
Oli vuoden 1867 talvi noin puolivälissä. Ankara talvi se oli, jopa niin ankara, ettei se mene koskaan pois mielestäni. Ei muuta kuin pyryä ja pakkasta, pakkasta ja pyryä. Parikin viikkoa kesti järkähtämättä yhtämittaista neljänkymmenen asteen pakkasta, ja tavasta tuli taivaan täydeltä myrskyn kanssa lunta, niin ettei eteensä nähnyt.
Kun kaikki aikovat Amerikkaan, yksin Hetvikin, niin nehän joka tapauksessa jäävät tänne. Me jos saanemmekin päämme päälle pienen suojan, niin sinne vien pari tai kolme noita pienimpiä ja kaikki muut joutavat teille, kun vain saanette kotiinne. Siinä on juuri kysymys näin talven aikaan miten saa tuonne asemalle, kun ne eivät siedä pakkasta.