Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kylän asukkaat, jotka kiireisenä suviaikana jo varhain alkoivat ulkotöitään, olivat jo huomanneet tulen. Sieltä täältä tulla lynkytti yksi ja toinen pajalle, laski kätensä selän taakse ja katseli niin valkeata. Tulipalot olivat siihen aikaan niin tavalliset kuin jokapäiväinen leipä, eikä kukaan paitsi omistaja välittäneet yksinäisen asunnon palamisesta. Ei ollut vettäkään lähellä pajaa.
Se on muuten aivan oikein, ettet rupea omin neuvoisi äitisi kanssa väittelemään ja tekemään hänen tahtoansa vastaan, vaan puhut muiden ihmisten kanssa, ja puhuen aina asiat selvenevät. Minun neuvoni on: älä vielä laita pajaa.
He olivat olleet nöyrtyneinä, mutta ainoasti ajaksi, ja hän pelkäsi, että he nyt olivat paatuneemmat kuin milloinkaan ennen. Tuskin ajatteli hän, kuinka pian kuva saattaisi todellisentua sen miehen elämässä, jonka pajaa ja työtä hän vastikään oli ajatellut. "Olkaa niin hyvä ja tulkaa sisälle! Ahaa, onko se pastori?
Sen ääreen hän sitten istui ja härppi niin kauan kun sitä piisasi. No niin. Pajasta piti seppä paljon, mutta semmoista karastuspaikkaa ei sen lähitienoissa ollut, jonkalaista seppä olisi tahtonut. Ei ollut muuta neuvoa, kuin että, alasimen karastusta vaille tultua, täytyi lähteä semmoista pajaa kylältä hakemaan, jonka lähistöllä oli tuo paljon merkitsevä juokseva puro.
Tunsin kuutamossa hänen kypäränsä hopeaisen suden ja hänen keltaisen vaippansa. Keihäskin oli hänellä kädessä. "Tuon tuostakin kuunnellen hän tuli lähemmäksi katsoi jälkeensäkin nähdäkseen olevansa yksin ja lähti sitten pajaa kohti, jonka varjossa seisoin. "Ei ollut epäilystäkään. Hän oli epäillyt jotakin. Hän aikoi vartioida minua tänä yönä. Pakosuunnitelma oli hukassa.
"Morsian jäi silloin vähäksi aikaa yksin. "Hän riensi eteiseen, jossa Lykoksen kypärä ja vaippa olivat. "Hän sieppasi ne ylleen, sulki silmikon, peitti naisenvaatteensa pitkällä, keltaisella vaipalla ja riensi muutamien juopuneiden vieraiden ohi suoraan pajaa kohti, sillä naisten puolella kaikki orjat ja orjattaret olivat valveilla, joten sieltä oli mahdoton paeta.
Taavetti kävi päivätöissä Pynnölässä ja väli-aikoina hän kyhäsi vanhoista laudoista pientä pajaa. Sinä kesänä tulikin erinomainen vuosi ja jyvät suuria ja raskaita. Kun sato oli korjattu, lausui äiti: "Jumalaa saamme kiittää, siitä kaikenlaisesta hyvästä menestyksestä, joka osaksemme on tullut. Mutta varmana saamme pitää sen että tulee myöskin vastoinkäymisen aikoja."
"Siis en laita vielä pajaa, ennen kun tiedän etten siitä tule ylpeäksi." Pian tulikin siihen esteitä, ettei hän joutanutkaan pajapuuhiin. Satulamaakarin työtä rupesi tulemaan; sillä talven ajalla oli särkynyt hevosenkaluja useammissa paikoissa. Koko kevät meni kulkiessa niitä korjaamassa, sillä hänen täytyi ehtiä käydä monessa talossa.
"Vai niin, vai olit sinä Pynnölässä jo pajaa kysymässä. Mitä sinä sepität haravia vai viikatevarsia?" "Jaha, vai puukaluja minä sepitän! Te luulette ettei siitä tule mitään, mutta minä rautaa taon ja kalkutan." Seuraavana päivänä meni Taavetti koettamaan sepittää, halunsa mukaan. Hän vei Esteri sisarensa kanssaan lietsojaksi.
Sieltä neuvottiin hän samaan suuntaan, josta olivat tulleetkin, mutta taaskin vanhaa virstaa etemmäksi sitä pajaa, jossa alasin oli tehty; näin tavoin tulivat he taakkojansa kantamaan toista vertaa pitemmältä, kuin ensiyrityksellä. Mutta voi kauhistus! ei sielläkään ollut sen parempaa karastuspaikkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät