Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Kummallista oli nähdä, kuinka hänen kasvonsa paistoivat meitä kohden noitten hyvänhajuisten utu-pilvien lomasta, kun hän liikutti ja sekoitti ja maisteli, ja näytti siltä kuin hän olisi perustanut omaisuuden perheellensä hamaan kaukaisimpaan tulevaisuuteen eikä laittanut punssia. Mitä Mrs.
Siinä mies, jolle ei tarvinnut mitään selittää. Siinä mies, joka kenties hänetkin ymmärtäisi, jos hän vain rohkenisi uskoa hänelle nykyiset ristiriitaiset mielenmyrskynsä. Hän tunsi sydämensä heti keventyvän. Vapaaherran ystävälliset, avomieliset silmät paistoivat kuin aurinko hänen pimeyteensä. Milloin vapaaherra on saapunut Berliniin? hän kysyi. Eilen, eilen-illalla, selitti vapaaherra.
Eikä aikaakaan, niin lukkarin kasvot olivat yhtä punaiset kuin malja ja paistoivat kuin uusi vaski-raha. Ja silloinpa mies sai suunsa liikkumaan. Hän saarnasi ja nauroi, kertoi juttuja ja laski leikkiä, eikä kukaan koko seurassa tehnyt semmoista kunniaa Per'ille ja Bergit'ille kuin Nils Torgersen; vanha Nils, se oli tullut takaisin taas.
Vaan kun ol' uhrin polttanehet, sydämyksiä syöneet, leikkelivät lihan muun he ja vartaisiin pujotellen taiten paistoivat, palat vartailt' ottivat taasen. Vaan kun ol' askare tehty jo tuo sekä atria valmis, söivät, eik' osa uupunut, jos mitä vain teki mieli.
Ja kynttilät ne paistoivat jälleen kirkkaasti, ei enää vanhassa mustuneessa, vaan uudessa uljaassa kirkossa, ja ihana jouluvirsi veisattiin jälleen, ja urut soittivat suloisesti, väliin pauhaten ja parkuen, niinkuin olisivat tahtoneet hekin vuodattaa sydämmensä kyllyyden tähän ihanaan Herran temppeliin ja siitä ulos talviseen yöhön ja siitä korkealle ylös, missä ei yötä ole.
Ne valkolakit, ne valkolakit, ensimmäisen suuren voiton ja tuhansien iloisten toiveitten merkit, miten se koski, kun ne tuossa paistoivat hänen silmiinsä. Eerollakin oli nyt sellainen, sillä pojalla, joka oli isälleen rakkain ja jonka jok'ainoassa piirteessä isä tunsi itsensä. Oliko hänenkin kuljettava samaa tietä?
Hänen kasvonsa paistoivat kuin aurinko. Ja koko hänen olennostaan säteili sellainen onni ja tyytyväisyys, ettei Johannes kesken murheellista mielialaansa voinut mitenkään olla suutaan hymyyn vetämättä. Vai kuului! Ja kuinka sinä sen sait todistetuksi? Siinäpä se juuri ilmeni minun nerokkaisuuteni, riemuitsi Muttila. Arvatkaa! Mahdotonta sitä oli arvata.
Tuo taipuisa, metallinen ääni, tuo pitkä, joustava vartalo ja nuo silmät, jotka outoina ja tutkimattomina paistoivat hänen huntunsa takaa niinkuin kaksi umpilampea syvän korven pimennosta ... ne herättivät jälleen tuhat tummakuteista, punapäärmäistä mielikuvaa hänen sielussaan.
Vesa alkoi selittää: Kun meillekin tulee kerjäläisiä, niin ne ensin rykivät ja sitte sanovat: antaisi hyvä rouva köyhän apua! Ja toivorikkaina lähtivät he matkalle, Vesalla Esan kannu kädessä. Sillä aikaa laittoivat toiset tulen, paistoivat naurispaistikkaita ja panivat naurishautoja. Jotkut olivat talosilla, toiset hevosilla ja eräs pari jo välillä tappelikin.
Tuo suuri huone alkoi vähitellen täyttyä eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvasta väestä, siinä rouvaa undenaikuisissa syyshatuissaan, matammia mustissa päähineissään, nenäliina tiukkaan nahkakantisen virsikirjan ympäri kierrettynä, siinä siistittyä käsityöläistä, jotka aivan paistoivat veden ja saipuan äskettäisestä käytännästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät