United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
GLOSTER. Mies parka kuoli ensi käskystänne, Perille sen vei siivekäs Mercurius; Tuo vastakäskyn tuoja oli rampa, Hän tuli parahiksi hautajaisiin. Jumala suokoon, ett'ei moniaat, Vähemmän ylevät ja taatut, mutta Enemmän veriset kuin verelliset, Pahempaa ansaitse kuin Clarence parka, Ja sentään epäluulost' ole vapaat! STANLEY. Hyvistä töistä, herra, pieni armo! EDWARD. Vait, vaiti!
Mutta ei löytynyt yhtään ainoata nurkkaa, jossa ei olisi ollut surkeutta nähtävänä! Menin junasillalle, mutta siellä sain nähdä vielä pahempaa. Yksi juna oli juuri saapunut haavoitettuja täynnä. Vähemmin haavoittuneet kömpivät itse eteenpäin, mutta useimpia piti auttaa ja kantaa.
Elsa purskahti nauramaan ja Liisa katsahti häneen hyvin kysyvästi, sillä hän huomasi, että Elsa nauroi nyt jollekin muulle, omille ajatuksilleen. Ja Liisan katse pakotti Elsan selittämään. Hän kertoi nauraneensa, kun yht'äkkiä muisti miten Iikka ja Liisa kerran tappelivat Karjansillan tykönä. Tuntui hullunkuriselta nyt sitä muistellessa. Liisa tuli oikein hyvilleen, kun ei se pahempaa ollut.
"Rohkeasti puhuttu, poikani, mutta jospa eksyisinkin metsässä vaikka en usko kenenkään todenmukaisesti voivan sitä sanoa jos kuitenkin sen tekisin, niin ei siitä olisi sen pahempaa, kuin että meidän täytyisi majailla yö metsässä, jotavastoin väärä aironvetämä tai ruuhen heilahdus viskaisi teidät ja Mabelin veteen, josta hän arvattavasti ei nousisi hengissä jälleen."
Mutta pahempaa oli, että hän tuli pistäneeksi leveän, paksun nenänsä suoraan ystävänsä Wittin korvaan ja alkoi kuorsata siihen niin hirveästi, että olisi voinut luulla paholaisen puhaltavan pasuunallaan. Witt hyppäsi jäykkänä ja kauhistuneena ylös ja seisoi kuin salaman iskemänä lattialla, tuijotellen ympärilleen.
Kerttu sukelsi ulos asunnosta niinkuin olisi päättänyt jostakin korkealta hypätä alas ammottavaan syvyyteen tai niinkuin olisi varustunut hyökkäämään keskelle tuiminta miesten ottelua, sillä hän kuvaili kadulla olevan vielä tuhat kertaa pahempaa elämää kuin äsken, ja odotti varmaan joutuvansa kasakkain jalkoihin.
Ei mitään pahempaa, kuin aamu, kuitenkaan tullut. Melkein yhtä pian, kuin se paisti peilini simpsukankuoriselle reunukselle, olin minä poissa vuoteestani ja ulkona pikku Em'lyn kanssa poimimassa kiviä rannalla. "Sinä olet arvattavasti kokonainen merimies?" sanoin minä Em'lylle.
Oli vaan postimies kirje kädessä ja postilaukku kainalossa. "Onko mitään uutisia Parisista, ystäväni?" kysyi Lomaque. "Hyvin huonoja uutisia, herraseni", vastasi postimies. Camille Desmoulins on vedonnut kansaan Palais Royalissa siellä peljätään kapinaa". "Ainoastaan kapinaa!" matki Lomaque ivallisesti. "Mikä kunnon hallitus, joka ei pelkää pahempaa!
Hän oli siis puuhannut turhaan. Vielä pahempaa. Hän oli puuhannut vihollisen hyväksi. Belisarius Italiassa sotajoukkoineen ja hänet oli petetty, hän oli voimaton ja voitettu. Joku toinen olisi jo väsyneenä jättänyt puuhansa sikseen. Mutta prefektin sieluun ei tullut toivottomuuden varjoakaan. Koko hänen jättiläisrakennuksensa oli luhistunut kokoon. Jyminä kaikui vielä hänen korvissaan.
Jospa hän raivookin vaan puolen sen vertaa, niin tekee hän kuitenkin kolme kertaa pahempaa syntiä kuin hänen kumppaninsa. Ei ainoastaan hänen kasvonsa, vaan myöskin kieli ja joka liike osoittivat hänen olevan hyväin ihmisten lapsi.