United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo silloin tulivat Henrik ja Uuno ajatelleeksi, ettei oikein sovi matkustaa ohi käymättä tervehtimässä, mutta vasta keskievariin tultuaan ja kirjoitettuaan nimensä päiväkirjaan he mainitsivat asiasta toisilleen. Olisit ennen sanonut, kyllä minäkin sitä ajattelin kun ohi ajettiin, mitäs sitä nyt enää. Mutta se näkee nimemme päiväkirjassa ja loukkaantuu.
He vakuuttivat, että siellä on kultaa suuria määriä, ja että caziquellakin oli taotusta kullasta tehty viiri, mutta se paikka oli hyvin kaukana lännessäpäin. Tällä kohtaa ovat päiväkirjassa seuraavat kuninkaalle ja kuningattarelle kohdistetut rivit: »Koetan saada Teidän Korkeutenne uskomaan, että koko maailmassa ei ole parempaa ja rauhallisempaa väkeä kuin nämä intialaiset.
»Tällä», huomautetaan päiväkirjassa, »oli paljon rumemmat kasvot kuin kaikilla muilla, mitä olimme ennen nähneet; hän oli kokonaan mustattu hiilellä, kun täällä on yleisenä tapana maalata ihoa väreillä. Hänellä oli hyvin pitkä tukka, joka oli sidottu takaa yhteen ja pistetty eräänlaiseen papukaijansulista tehtyyn verkkoon; hän oli alaston kuten muutkin.
Hän lähetti kanootin mukana hänelle vyön, jossa kukkaron sijasta oli naamio erinomaisen suurin kuvin, jotka samoin kuin nenä ja kielikin olivat taotusta kullasta. »Nämä ihmiset», sanotaan päiväkirjassa, »ovat niin hyväsydämisiä, että he, jos heiltä jotakin pyytää, antavat sen maailman parhaimmalla tahdolla; heille suorastaan osoittaa suosiota, kun heiltä jotakin pyytää.» He lähenivät venettä, antoivat vyön eräälle merimiehelle, ja lähetystö nousi sitten laivaan.
He eivät voineet kuljettaa enempää, kun heillä ei ollut mukanaan lapiota kaivamista varten. Amiraali talletti koko tämän korillisen näytteeksi kuninkaalle ja kuningattarelle. Pintaa etsimään lähetetty kanootti, sanotaan päiväkirjassa, palasi tapaamatta karavelia.
Tässä meidän pihassakin ja myllypihassa on seisonut kuusikin autoa yhteen aikaan, ennen sotaa, terehtöörejä ja rohvessooreja ja tisponentteja; mikäpä niiden arvonimet kaikki muistaneekaan, onhan ne tuossa päiväkirjassa maistetaanko taas saunan päälle? Ja koko Huopanan historia vaeltaa editseni.
Kymmensäkeisessä runossa »Le ej om jag rodnar», joka sävyltään muistuttaa Idyllejä ja Epigrammeja, mutta hyvin todennäköisesti on kirjoitettu myöhemmin kuin ne, löytää persoonallisen sävelen, joka näyttää minusta viittaavan heidän suhteeseensa: siinä nuori, kaikkensa uhraava avuton tyttö valittaa nuorukaisen yliolkaisuutta ja välinpitämättömyyttä hänen huoliansa kohtaan, tunnelma, jonka useammin kuin kerran kohtaamme päiväkirjassa: Allt åt dig jag offrat, Lycka, frid och hjärta, Knappt en blick, o yngling, Gav du mig tillbaka!
Samana vuonna 1861 syksyllä istuu Emilie Björkstén maalla yksinäisyydessään ja lukee vanhoja kirjeitä, joita hän itse on kirjoittanut eräälle nuoruudenystävälle, jonka nimen hän kätkee samoin kuin hän tekee useimpien nimien suhteen päiväkirjassa salaperäisten kirjaimien varjoon.
Ei oltu siellä nähty heidän kuvailemaansa matkustajaa, eikä hänen nimeänsäkään ollut päiväkirjassa. Siitäpä suurta levottomuutta Petrealle. Vähän neuvoteltuaan he päättivät palata siihen majataloon, mistä juuri tulivat ja koettaa siellä saada selville minne Saara oli joutunut.
Vain jonkun harvan kerran näkee päiväkirjassa jonkun puoli-ivallisen huudahduksen, kun joku pitäjän kavaljeereista on saattanut häntä kotiin, selitellen hänelle elämän tarkoitusta, ja hän äkkiä muistaa iltakävelyt Porvoossa tähtikirkkaan taivaan alla. Hän on siipirikko nyt, ja hänestä tuntuu, kuin ei hän enää koskaan voisi kohota siihen ilmapiiriin, joka kerran oli hänen omansa.