Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Eihän Mr Bowles'in tila ole vaarallinen?" Lääkäri pudisti päätänsä. "En voi vielä sanoa. Hän on saanut kovan iskun johonkin." "Se oli juuri vasemman korvan alle.
Ilma, jota hengitän, on vapauden! Ah, ... kiitos, Felton, kiitos! Nuori mies painoi hänet rintaansa. Mutta kuinka on kätteni laita? kysyi mylady; tuntuu kuin niitä olisi puristettu ruuvipenkissä. Mylady kohotti käsivarsiansa; hänen kalvosensa olivat pahasti runneltuneet. Sen pahempi! sanoi Felton katsellen noita kauniita käsiä ja pudistellen hiljaa päätänsä.
Eivät miehet, 'paremmat' eikä 'pahemmat', ole kyllin kekseliäät, kun on tämmöisistä asioista selko saatava, sen minä sanon!" Matami Jonson kuivasi kyyneleensä, huokasi ja pudisti päätänsä. Herranen toki, miten oikeassa armollinen rouva oli. Tyhmeliinihän Jonson oli ja aina oli ollut eikä hänestä koskaan voinut muuta tullakaan.
"Tämä Mrs Huhu voisi, siitä syystä että Jessie on kaunis ja että minä kävelin hänen kanssansa silloin kuin kohtasin Tom Bowles'in, sanoa päätänsä nyykäyttäen: 'se ei ollut pelkästä ihmisrakkaudesta kun muukalainen oli niin aulis Jessie Wiles'ille. Mutta jos rahat puodin edestä maksetaan teidän kauttanne Mrs Bawtreylle, ja te hyväntahtoisesti otatte toimittaaksemme kaikki tämän kaupan yhteydessä olevat asiat, niin ei Mrs Huhulla ole mitään sanottavaa kenestäkään."
Puutuolilla istui vanha, harmaatukkainen mies. Hän ei noussut ylös, vieraiden tullessa sisään, vaan hymyili ja nyykäytti heille päätänsä. Ylioppilas astui hänen luoksensa. "Tässä tulen pastorin tyttären kanssa", sanoi hän, "hän tahtoisi nähdä miten te täällä elätte." "Vai niin, pastorin tytär", toisti vanhus liikutettuna.
Vähän aikaa puuhattuansa pirtissä, tuli Yrjö ulos, nyökkäsi päätänsä meille sanoen: kiitos, kunnia miehet, nyt olen valmis ottamaan vastaan vaikka tusinan sissiä; kiitos kunnia, menkäät nyt vaan kotianne, kyllä minä toimeen tulen. Eikö apumme olisi sovelias, kysyi Matti. Ei juuri. Ettekö tarvitse apuamme, kysyi isäni.
Hän mietti itsekseen: "Joka pian tulee, se pian menee" ja hän rukoili Jumalaa, että se rakkaus, joka niin pikaisesti oli syntynyt, ei yhtä pian sammuisi, vaan kestäisi vanhuuden rajoille, hautaan saakka. Hän muisti sotaa siihen lisäksi ja hän nyykähytti ajattelevasti päätänsä. Mutta viimein voitti puolisonsa ilo ja muistaessaan aikoja, jona hän itse oli nuori, laski hän nuorten kädet yhteen.
Tuokion perästä runoilija sulki käsikirjoituksensa, jonka kansilehdelle oli kirjoitettu: Mirane, viisinäytöksinen tragediia, ja kohotti päätänsä. D'Artagnan tunsi hänet silloin kardinaaliksi. Hirveä näky. Kardinaali nojasi olkapäätänsä käsikirjoitukseen ja posken kättänsä vasten, ja katseli hetkisen nuorta miestä.
Mutta yksinkertaisessa muskettilaiskauhtanassaan saattoi Athos vaan sillä tavallaan, millä hän päätänsä kohotti tai askeleensa astui, milloin tahansa ottaa oikean asemansa ja syrjäyttää turhamielisen Porthoksen toiseen arvoluokkaan.
Tuo Rochefort mokoma, huudahti Porthos, jos minä olisin Chalais-raukan tallimestari, kylläpä hänellä olisi kovat käsissä minun kanssani. Ja sinulla taitaisi olla kovemmat käsissä Punaisen herttuan kanssa, virkkoi Aramis. Ah! Punainen herttua! bravo, bravo, Punainen herttua! vastasi Porthos, lyöden kämmeniänsä yhteen ja nyykyttäen päätänsä. Punainen herttua on mainio.
Päivän Sana
Muut Etsivät