Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
He eivät olleet pääasia ainoastansa täällä laiturilla, vaan olivat tätä nykyä koko maassa. Heitä katsottiin joka paikassa samalla uteliaisuudella ja osanotolla. Sillä heillä oli niin he sanoivat uuden ajan avaimet käsissään, uudet aatteet ja uudet tehtävät. Ei kukaan huomannutkaan heidän rinnallaan muita lähtijöitä laiturilla.
Nyt hänelle sen sijaan oli pääasia, että keskus on ihmisessä, ja se tieto, että sama jumala on myöskin noissa tähdissä, ainoastaan lisäsi hänen iloansa.
Vastustamaton voima veti nyt hänet Aumolaan. Mitä hän saisi asiaksi? Katsoa ruumista? Olipa se asia niin ja näin. Tarjoutua auttamaan peijaishommissa? Vielä huonommin. Tai pyytää lainaksi jotakin kirjaa tai sanomalehtiä? Hm! Ja samassa mainita, noin sivumennen, että aika oli tuntunut ikävältä? Sopikohan tuota ilmoittaa? Pääasia oli, että lähteä piti.
Pääasia nyt aluksi, että lakkaamatta puhun ja pidän hänen huomiotaan vireillä. Jos puhun turhaan, on se pieni vaiva, mutta jos hän palaa, olenhan kaikki voittanut. Ja niin minä aloin jutella hänelle, istuen siellä mäen harjanteella, tietämättä kuunteleeko hän minua vai ei. Kuule siis tarkkaan, sanoin minä, niin kerron sinulle, mitä tulee sinun kuoltuasi.
Ilme hänen silmissään oli pääasia, kaikki muu: vartalo ja jäsenet, saivat esiintyä niin heikosti, niin vähän silmäänpistävästi kuin vain oli mahdollista. Ja minun onnistuikin niihin saada vain aavemainen, henkinen tunnelma, joka itseenkin vaikutti omituisen salaperäisesti. »En ikinä ole omien kätteni luomaa sillä silmällä katsellut.
Lewenhaupt nyökkäsi myöntävästi päätään ja Buddenbrock jatkoi: Pääasia on, että saamme aikaa ja että vältämme kaikkea, mikä saa viholliset vimmastumaan, sillä vielä on venäläinen päällystö sangen mukaantuvainen. Mukaantuvainenko? toisti Lewenhaupt selvästi hämillään.
Minä aijon sentähden johtokunnalta pyytää eroani siinä toivossa, että joku toinen minun paikallani paremmin onnistuu sovittamaan kunnan vanhimmat kouluharrastuksen kanssa. Meitä on lukuisa joukko; kun joku väistyy, niin on sille heti seuraaja, mikä yhtä rohkeasti tarttuu työhön käsiksi, pääasia on, eitä työ ei koskaan lepää, vaan lakkaamatta edistyy ja niin tapahtuukin.
Mutta onko se sitten sanottu että tuo tapa minkä herrani ja mieheni tällä tärkeällä hetkellä käytti, että se sopisi sinun sankarillesi? Sen tuskin luulen. Lyyli. Niin, eihän sitä tiedä. Pääasia onkin nyt vaan että saisin tuommoisia pieniä viittauksia stemninkiä Aina. Mutta mitä vasten tuon miesparan oikeastaan pitää saada rukkaset? Onko tuo laulajatar rakastunut johonkun toiseen? Lyyli.
Mutta se oli tietysti vain sattuma, tietysti vain jotakin tilapäistä. Ensi kerralla kävisi kaikki luonnollisesti paljon paremmin, kun he tässä nyt ehtivät tyyntyä, koteutua ja toisiinsa tutustua. Olihan hyvin itse pääasia. Olihan tuossa Liisa, hänen oma aamut kaivattu, illat ikävöity armahaisensa. Jäisi tänne eikä koskaan enää täältä erkaneisi.
Mutta, herrani, virkkoi vanhus, johon tuo äänetön epätoivo vaikutti paljon syvemmin kuin mitkään kyyneleet ja valitukset; no elkäähän toki murehtiko, eihän he häntä tappaneet, ja sehän on pääasia. Tiedättekö suunnilleen, sanoi d'Artagnan, kuka on se mies, joka tämän pirullisen työn etunenässä oli? Häntä en tuntenut. Mutta koska hän teitä puhutteli, te kaiketi näitte hänet?
Päivän Sana
Muut Etsivät