United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahtoisi mielellään kuolla, ja kuitenkin on siinä jotain niin outoa ja etäistä, jota ei kukaan odota. Sepä ihmeellistä! Te sanotte aivan päinvastoin kuin minä ajattelen. Kuolema on minusta jotain niin kauheaa.
"Kaikki on outoa, kaikki on kadonnutta," sanoi Herpman, katseltuaan pappilassa paikkoja; "eihän täällä näy enää jälkeäkään meidän entisestä omaisuudestamme." "Kukapa täällä tavaroitamme olisi näin kauan säilyttänytkään," sanoi Antero, "onhan Anna sanonut olevan niitä itsellään siellä isänsä tykönä."
Tavallinen tyyni ja seisova mielentilani oli näinä muutamina päivinä vaihdellut rajusti aivan kuin sirkkelin pyörinnässä yhdestä vastakohdasta toiseen. Mutta Agnes olikin tuonut mukanaan niin paljon outoa, hämmästyttävää, johon en entisistä kokemuksistani löytänyt minkäänlaista vertaa.
Kyynelet valuivat pitkin eukon kuihtuneita poskia. Hän tahtoi puhua, mutta voi ainoastaan änkyttäen sanoa: "Autuaita ovat laupiaat, sillä heille tapahtuu laupeus." Paroonitar Louisesta ei tämä ollut ihan outoa; hän oli nähnyt semmoista ennenkin.
Yrjänä oli parhaillaan hakkaamassa kaskea Heikin kanssa, kun hän eräänä päivänä kuuli Matun huutavan ja ihmetteli, minkä vuoksi tämä tuli kotiin tähän aikaan päivästä, vaikka oli varustautunut paimeneen päivälliseen asti. Odottaessaan miehet taukosivat hakkaamasta. Mutta vielä enemmän he ihmettelivät nähdessään Matun seurassa kaksi outoa rotevaa, nuorta miestä, raskaat taakat selässä.
Sala-kapakan poika ja kylän uhkeimman talon ainoa tytär olisiko se mahdollista? Koko kylässä ei ennakolta tiedetty koko Jaakon ja Marin naimisesta mitään. Mäkelässä, Marttalassa ja Korpelassa se kyllä tiettiin, mutta Mäkelässä ei siitä mahduttu, Marttalassa ei siitä kehdattu ja Korpelassa ei siitä haluttu puhua ja tietoja levitellä; tuon kuulumattomuuden vuoksikin oli se ihmisistä outoa.
Neiti Varén, lausui lehtori Hellman ja äänessä oli jotain outoa. Minulla olisi teille kirje. Se oli samassa Selmalla kädessä, ja hän katseli sitä, aavisti jotain, kävi punaiseksi, koetti puhua, mutta ei saanut sanaakaan suustansa. Antakaa minulle vastaus niin pian kuin suinkin. Kyllä, kuiskasi hän vastaan ja pisti kirjeen kätköön, sillä tovereita ryntäsi luokalta eteiseen.
Rukoillaan Jumalalta apua, sanoi hän hurskaasti, laskien siunaavasti kädet sylissään lepäävän lapsen yli. Sanattomina istuutuivat majurinrouva ja Maria sen kylmän kiven viereen, josta Ulla loi silmänsä tuikkivaa tähteä kohden. Samassa he kuulivat metsässä outoa roisketta.
Olli oli vasta saanut sievosen viran, oli nuori mies, ei pahasti veloissakaan, mikäs oli hänen mennessä kihloihin ja naimisiin, kun tapasi sopivan toispuolisen, ja tottapa se nyt on onnensa tavannut. En olisi sitä huomannut syvemmin ajatellakaan, ellei minusta tuossa välissä olisi ollut jotain outoa, omituista.
Yksi ainoa kaipaus täyttää hänen sielunsa, nimittäin saada jälleen nähdä hänet, tuo rakas, joka juuri on noussut vuoteesta pitkän sairauden jälkeen. Hän kiiruhtaa sinne. »Eteisessä ei näkynyt ketään», kirjoittaa hän. »Se oli outoa entiseen verraten.