United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän painoi taasen päänsä alas, ja isä rukoili lämpimästi, innokkaasti, sydämestänsä, ja kyyneleet vuotivat noista rehellisistä silmistä alas nuorukaisen otsalle. Kuu paistoi kirkkaasti huoneesen ja valaisi ukkoa ja tuota polvillaan olevaa nuorukaista sekä noita tuhansia äänettömiä todistajia, jotka monessa rivissä olivat pitkin seiniä.
Silloin hän kerrassaan kavahti kuni nukkuvainen, jota herätetään, ja hän nosti kätensä otsalle. "Kari," rukoili hän. Hän aikoi sanoa enemmän, mutta ääni vaipui ja hän hengitti raskaasti. Kari kääntyi surullisena häneen. "Sigrid," sai Thore suustansa, mutta enempää hän ei kyennyt sanomaan, vaan vaipui penkille ja purskahti itkemään.
Rakas kummi, minä olen häijy tyttö, sinun ei pidä välittää minusta vähääkään! Ettäkö en välittäisi pienestä laululintusestani, kaikkiakin. Hän suuteli tyttöä otsalle: tule meille huomenna laulamaan kummi-ukollesi, satakieliseni! Ah, miten voi minun kiltti kummini? virkkoi Anna.
Johanneksen mukaan minulla ei ole mitään omaa tulevaisuutta, vaan kaikki on annettava kohtalon käsiin: siis myöskin tuo rakastuminen. Pitäisi jättää kaikki ajatuksetkin sinnepäin. Ehkä se tulee itsestään; ehkä ei. Nyt heti pitäisi jättää. Tästä hetkestä riippuu kaikki. Kaikki riippuu siitä jätänkö nyt vai en " "Mutta minun iloni, minne se sitten joutuu?" Henrikin nousi tuskallinen hiki otsalle.
"Tarkoitan olevanne rehellinen kuvernöörin rouva; muuten en sanokaan hyväntahtoinen rouva! ja sitte pudisteli hän ruskean, paksun tukkansa otsalle. "Mitään valokuvaa en Teistä kotilaisista tarvitse, sillä illalla maatessani kuvailen aina olevani kotona.
Naisen loistavalle otsalle ilmestyi lukemattomia ryppyjä, ja hänen katseensa muuttui synkäksi kuin pilvi, jonka takana salamat piilevät. Mustalainen kiersi käsivartensa hänen vyötäisilleen, puristi häntä vastustamattomalla voimalla rintaansa vasten ja suuteli häntä huulille, jonka jälkeen hän ryntäsi ovelle ja katosi.
Silloin hänet valtasi epätoivo, kauhea halu katkaista väkivoimalla häpeänsä kahleet. Hänen kasvonsa vääntyivät, hikikarpalot pusertuivat otsalle, sielun syvyydessä kamppailivat pelottavat voimat. »Se on tehtävä se on hävitettävä minä hänet pakotan!» jupisi hän itsekseen. Vaimo kuuli outoja kuiskauksia ja kavahti istumaan. »Ei ei! Miksei?
Elsa kastoi rievun ja painoi sen mummon otsalle. Maisteri seisoi kyökin pöydän edessä, josta hän katseli asiain menoa. "Huu, huu, uh, mikä se niin otsaa kylmentää?" kysyi mummo. "Otetaan pois piipun hiki hampaasta", sanoi maisteri. Mummo nousi istualle. "Niin vaan, minä luulenkin että se on vähän helpottanut", tuumi mummo. "Te pyörryitte", sanoi Elsa.
Kyyristyneet, ikäänkuin näkymättömän painon alla olleet sarkaiset hartiat ja selät oikenivat, ja karkeat kädet hipoivat karkeita leukoja tai siirsivät otsalle valahtanutta tukkaa.
Kyynelet olivat jo kuivaneet, hän hymyili. Ja sitten hänen täytyi nousta sieltä koneen äärestä ja katsastaa pikkuisen peiliin. Ettei hän vaan vanhentuisi ja muuttuisi rumemmaksi, siksi kuin Kalle ensi kesänä tulisi häntä tervehtimään, niinkuin kirjeessään oli luvannut. Hän laitteli kiharoitaan otsalle ja hymyili uudelleen, sillä peili vakuutti, ettei hän rumempi ollut kuin ennenkään.