Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Sinä olet nainen, sanoi Eilert Olsen itsekseen, katseen seuratessa Toinia, ja nainen voi rakastaa ja olla uskollinen omistamatta, mutta minäkin miehenä tahdon tehdä sen. Toini kääntyi. Hän oli tuntenut Eilert Olsenin katseen. Te olitte muualla, sanoi Eilert Olsen ojentaen kätensä. Hän tuskin huomasi itse, mitä sanoi. Toini katsoi kysyvästi häneen. Tekin olitte muualla, sanoi hän painokkaasti.
Että saattoikin panna nämä vanhat, korkeasti kunnioitetut nimet kirjansitoja Olsenin sanomalehteen, jossa oli niin vinot kirjaimet ja niin kurjaa painomustetta, ja joka tähän saakka oli ollut kaikkein nöyrin ja kuuliaisin kauppailmoitusten ja kunnallispäätösten edustaja, se oli verraton rikos, eikä mikään rangaistus saattanut olla kyllin kova. Kävi niinkuin kukin saattaa arvata.
Se soraääni, joka neiti Tollin tultua hetkeksi oli särähtänyt, väistyi kaiken sen tieltä, mitä Toini oli saanut. Mutta seuraavana aamuna muistui se jälleen mieleen. Toinia ei haluttanut tavalliselle aamukävelylleen. Ei olisi ollut hauskaa, jos hän olisi saanut neiti Toliin toverikseen, eikä hän myöskään tahtonut ajatella sitä mahdollisuutta, että tapaisi Eilert Olsenin ja neiti Tollin yhdessä.
Se ei ollut Jumalan tarkoituksen mukaista, ei hänen tahtonsa toteuttamista. Minä, minä olen syntiä tehnyt, kohosi tunnustuksena Eilert Olsenin sisimmästä, mutta siinä tunnustuksessa ei ollut kirpeän katkeruuden kärkeä. Suuri rakkaus oli avannut hänen silmänsä. Sentähden se ei haavoittanut.
"Minä pelkäsin häiritseväni, kun näin, ett'ette olleet yksin." "Minä puhuin vain pari sanaa perimies Olsenin kanssa. Hän on hyvin kelpo mies." "Hyvin kelpo mies." "Tekeekö meressä uinti yhä vielä teille hyvää?" kysyi rouva. "Kyllä, kiitoksia kysymästä. Minä lähden parin päivän perästä." "Joko nyt?"
Eilert Olsenin katse etsi Toinia, ja se katse kiitti, se kiitti tietä selvittävästä valosta, kiitti siitä suuresta, aina uudesta ihmeestä, joka opettaa ihmislasta ymmärtämään, että suuri ja ehjä rakkaus aina rikastuttaa, tekee onnelliseksi, kohtasipa se missä muodossa ja missä oloissa tahansa.
Illalla he kuitenkin kokoontuivat rouva Olsenin tanssisaliin, ja siellä päätettiin, ettei kukaan ryhtyisi työhön, ennenkuin palkkaa koroitettaisiin. Ei voitu ymmärtää, kuinka se oli niin käynyt. Päiväpalkkaahan oli niin usein ennenkin alennettu ja työmiehiä eroitettu, eikä ollut mitään levottomuuksia syntynyt. Kuka oli alkuunpanija se oli se suuri kysymys, jota kaikkialla pohdittiin.
Nuori pari muutti rouva Olsenin löytämään linnunpesään, alkaakseen tuota puoleksi tajuttua juhlallisen autuuden aikaa, jota englantilaiset sanovat "hunajakuuksi", koska se on liian suloinen, saksalaiset "koruviikoksi", koska sen loisto niin pian katoaa, ja norjalaiset "vehnäleivän päiviksi", koska niiden jäljestä tulee tavallisen arkiruoan aika.
Te ymmärrätte yksinäisyyden arvon. Toini nyökäytti päätään. Minä huomasin sen heti. Sentähden on minusta tuntunut siltä kuin olisimme sukulaisia. Te olette hämmästyttävän rohkea. Ensi vaikutelma voi erehdyttää. Polttava puna kohosi tohtori Olsenin otsalle, ja hetkeksi vetäytyivät hänen tummat kulmakarvansa niin lähelle toisiaan, että syvä laskos muodostui niiden välille.
Minä istuin Olsenin ravintolassa ja näin teidän miehenne kulkevan kadun poikki Nora. No niin. Krogstad. rouvasihmisen seurassa. Nora. Entäs sitten? Krogstad. Saanko luvan kysyä: eikö se rouvasihminen ollut eräs rouva Linde? Nora. Oli. Krogstad. Vasta tullut kaupunkiin. Nora. Niin, tänään. Krogstad. Onhan hän hyvä ystävä teille? Nora. Niin, hän on. Mutta minä en ymmärrä Krogstad.
Päivän Sana
Muut Etsivät