Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
"Taivaan Jumala, herra Claudiusko soittaa!" huudahti neiti Fliedner hyökäten sisään viereisestä salista; hän löi iloisessa hämmästyksessä kätensä yhteen, nähdessään soittimen edessä istuvan. Minä menin hänen ohitsensa, silla mahdotonta oli minun antaa hänelle tilaisuutta katsoa silmiini.
Erik oli aikonut mennä hänen ohitsensa, mutta nyt hänet äkisti valtasi kummallinen vienouden ja säälin tunne, seassa myös jotakin siitä etevämmyydestä, jota kaikin puolin terve aina sydämmensä syvyydessä tuntee sairasta kohtaan. Niinpä hän meni Tsherebatshovin luo, esitti itsensä ja pyysi anteeksi, että oli edellisenä iltana tahtomattansa häirinnyt häntä hänen esittelyssään.
Hänen ohitsensa kulki laumottain tehtaalaisia kirkkoon, pakkautuneina joukkoihin ja jokainen niiden keskukseen pyrkien, ikäänkuin ei kukaan heistä olisi erillään uskaltanut kulkea.
Nähdessään jungmannien menevän ohitsensa, teki hän turhan kokeen pitkillä säärillään ja käsillään mennäkseen kaksi puolapuuvälistä kerrallaan. Puttinkitouvissa märssyn alla, jossa piti kulkea takaperin, seisattui hän miettiväisenä; vaan samalla huomasi hän sisäpuolella rei'än märssyyn ja käytti samassa silmänräpäyksessä tätä käytävää.
Inka hymyili katkerasti, mutta hän oli vaiti, vieläpä silloinkin, kun Yrjö meni läheltä hänen ohitsensa ja kuiskasi: "näethän nyt, minä tein sen, mitä lupasinkin sinulle."
Yksi tuli ihan hänen ohitsensa, katsahti häneen, heilahutti häntää ja jatkoi matkaansa. Ei kulunut kuin joku minuutti, niin alkoi ajo käydä, ja tuntien tarkalleen sekä maat että metsästäjät Gabriel läksi sinne, missä koirat kuuluivat kiertelevän.
Tuomas lähti ja asettui ovelle. Siinä seisoi seisomistaan, seisoi puolen päivää: kaikki väki kulki hänen ohitsensa, Eliasta vaan ei ollut.
Hän hämmästyi. Oliko se, minkä hän näki, vain unikuva? Vai oliko todellakin hänen tyttärensä tuo neito, joka nojasi kuninkaan rintaan ylpeästi hänen ohitsensa kiitävässä goottilaislaivassa? Huusivatko todellakin riemuitsevat äänet: "Eläköön Camilla, kuningattaremme!" Hän tuijotti ohi kiitävään laivaan aivan sanattomana.
Kuin suviperhonen, hän liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja toi aina muassaan lämpöä ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot lauhtuivat, kun näkivät hänen rientävän ohitsensa, ja isot, vankat kädet ojentuivat heti avuksi, kun hän siinä kulki vaarallisien paikkojen yli. Monta kertaa hän myöskin meni sen paikan ohi, missä Haleyn orjaparvi istui kytkettynä.
Olkaa lempeä eikä kova!» Kenraali koetti astua hänen ohitsensa, mutta tyttö tarttui hänen nuttunsa liepeeseen ja jatkoi tuskaisesti: »Ei, älkää noin menkö! Ei, ei, te ette saa mennä! Sanokaa, sanokaa lupaavanne. Luvatkaa vapauttaa vangit!»
Päivän Sana
Muut Etsivät