Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Mun päivän' myrskyinen oli, ilta sen Kuin tyyntynyt järvi loistava on. On sota hirmuinen, verisilmiään Se raunioiden lomista nostaa. Mä rauhaa rakastan, sitä katsele! Sen muodolla maani hymyelee." Mutt' nuorukainen ääneti seisoi vaan, Ja kyynel kasti kasvojen tulta.
Kun hän ne vihdoin irrotti, olivat tytön kasvot niin muuttuneet, että ne olivat aivan kuin toiset hennolle alahuulelle tirahti pienenpieni veripisara. Nuorukainen oli pelästyksestä huudahtaa.
Mutta Crispus virkkoi: "Ei kukaan, herra, tahdo harjoittaa väkivaltaa sinua vastaan. Me vain tahdomme turvata oman henkemme." Nuorukainen, joka oli aivan tottumaton siihen että häntä vastustettiin, rypisti kulmakarvojaan. "Antakaa minun vetää henkeäni," virkkoi hän.
Neljännellä luokalla oli hän kaksi vuotta, kolmannen läpäisi hän miten kuten, mutta toiselle jäi hän toiseksi vuodeksi. Ja hän oli jo kahdenkymmenen vanha, kun pääsi retoriikkaluokalle. Hän oli silloin iso, vaaleaverinen nuorukainen, jolla oli jo tuuheita poskikarvoja ja huomattavat viikset; hän kävi nyt Peuples'issa joka sunnuntai.
Nuorukainen tirkisteli tunnottomasti eteensä. Taltu, Frans: luuletko sinä, että minä vähemmin rakastan sinua sentähden? Etkö sinä luule, että onnettomuus on tehnyt sinut pojakseni? Katso minuun, Frans: näytänkö siltä, kuin minä sinua vihaisin? Sinä näet itse, ett'en minä taida sinua auttaa ... että Jumala on niin asettanut, että sinun täytyy... Kuolla! niin mutisi Frans.
»Kuinka sinä, huutotyttö, saatoit ajatella, että minä, jalosukuinen nuorukainen, olisin sinusta huolinut?» sanoi luutnantti. Kevytmielisesti lisäsi hän vielä: »Ja onhan sinulla sitäpaitsi sulhanen tuo Kallu ota hänet.»
Sinä varmaankin toivot, että se nuorukainen, jota Apelleen Kielittely vetää hiuksista luoksensa, olisi meidän Publiuksemme ja että sinua kuten sitäkin auttaisi kateuden kivulloinen, kuoppasilmäinen kuva ja nuo vihattavat naiset Kavaluus ja Petos?
Oikeusneuvoksen tytär niiasi vallattomasti hänelle, huudahti "säi säi" ja nauroi. "Säi säi?" kysyi oikeusneuvos. Mutta siinähän nyt oli se pieni tytönpää. Nuorukainen punastui ihan tukanrajaan asti ja koetti sanoa jotakin; mutta oikeusneuvos silloin juuri kysyi venettä. Sen kyllä voi saada. Mutta kukahan tulisi soutamaan?
Jumalan tähden, onko tuo se nuorukainen, joka auttoi minua ja toi minun tänne? hän kysyi äkkiä. Tämä se on, vastasi vanhus. Te olette suuressa kiitollisuuden velassa hänelle, mies! Vanha karhuntanssittaja rupesi itkemään nyyhkien kuni lapsi ja laskeusi Feliks'in jalkojen eteen. Jumala on meitä tänne tuonut!
Jos niin olisi ollut, niin hän ei olisi niin yksinäisenä elämän läpi kulkenut; sillä se, jota naurun kannalta voi ottaa, hänellä on tavallansa kuitenkin ystäviä ihmiset antavat aina anteeksi ne viat, joille saavat nauraa. Nuorukainen oli noussut istualta ja oli valmis tervehtimään kaukaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät