Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Rosvot ja alkuasukkaatko?" sanoi Northland; "niistä ei ole mitään vaaraa. Minä toivoisin, ettei meillä olisi mitään muuta pelättävää tässä virtaavassa paikassa. Mutta niinkuin näette on virta tässä hyvin vaarallinen ja täynä kallioita ja luotoja, niin että myrskyssä saattaisimme joutua vähällä laivaväellämme pahaan pulaan."
Kertomuksen hänen kärsimisistään keskeytti Northland, joka ilmoitti, että yösydän oli ohitse, ja että olisi aika toimittaa veneet estämään prikin merelle lähtemistä. Heti laitettiin perämies prikin laivamiesten ja neljän sotamiehen kanssa viemään niin pian kuin mahdollista veneet lahden suulle, jossa kapteeni odottaisi heitä ja sitte ottaisi ylipäällikkyyden.
Mutta enenevä pimeys ja matkan vaikeudet estivät heitä niin, että he vasta keskellä yötä saapuivat majorin leirille. Vahdissa olevan sotamiehen huutoon vastasi Northland korkealla äänellä: "Hollaa, täältä tulee ystäviä ja hädässä auttajia. Herra Silman on myös jälleen eläväksi tullut ja tässä on osasto sotamiehiä, jotka tahtovat meitä auttaa.
"Joutseneltako, lapseni", vastasi majori; "silloinpa olisi se musta; sillä minä olen kuullut sanottavan, että joutsenet tällä puolella maanpalloa ovat mustat. Ei, Helenaseni, se ei ole joutsen, vaan luultavasti jonkun veneen purje. Miksi te sen luulette, Northland?" "Se on vene neliskulmaisine purjeineen", sanoi perämies silmäyttyänsä sitä kiikarilla.
Hänen vielä puhuessaan näyttivät suuttuneet tuulet yhdistyvän viimeiseen ponnistukseen, murtaaksensa laivan kallioista rantaa vastaan. Mutta samassa keksi Northland, joka seisoi hiljaisena ja liikkumattomana perässä, omituisen aaltojen taitteen kallioiden välillä ja tasaisen veden pinnan keskellä kiehuvaa merta.
Niin pian kun vene oli saapunut rantaan, tekivät he valkean ja väsyneinä päivän vaivoista vetäytyivät nurmelle. Sillä välin istui majori tyttärinensä ja perämies kajuutassa, pelon ja murheen ahdistamina. "Niin, niin", huudahti hän viimein, "luotsi on pahantekiä, joka kumppaninensa tahtoo paeta saarelta." "Jumal'avita!" keskeytti häntä Northland, "niin on.
"Tuskin", vastasi Northland; "niinkun näette, on se melkein hylky ja tuuli ajaa meitä tuolla olevaa nientä kohti, jonka te helposti voitte nähdä sumun lävitse. Meidän täytyy etsiä pelastustamme hakemalla semmoista paikkaa, johon laskemme hiljaa, mutta tämäkin toivo on hyvin heikko, sillä koko ranta näyttää olevan kallioinen.
No, mutta kaikissa tapauksissa ei kauvan kestä, kunnes tiedämme kohtalomme." "Eikö olisi parempi valmistaa tyttöjä siihen, mitä meitä odottaa?" sanoi majori, tuijottaen synkästi eteensä. "En totisesti tiedä, mitä tässä on tehtävä", vastasi Northland, jonka laivaa ja tyttöjä ajatellessa saavutti katkera tuska. "Ehkä on kuitenkin parempi, että he pysyvät siellä alhaalla, kunnes tölmäys on ohitse."
Muutoin ei hänellä ollut nyt muuta mielessä kuin laivan turvallisuus, sillä ankaran pohjatuulen ajamana kiiti se hirmuista vauhtia väylän suuta kohden. Priki ei ollut vielä kuitenkaan saapunut aavalle merelle, kun tuuli, yhtä pian kuin oli nousnutkin, kääntyi lounaasen. "No", huusi Northland luotsille, "nyt ette mahtane enää pitemmältä estellä virtaa kohden matkustamasta.
"Mutta jos niillä muilla pakolaisilla on mieli yhtyä tämän kanssa, niin tulisi vihollinen vihdoin meille liian väkeväksi." "Se on totinen tosi, mutta sen verran tiedän minä, ettei Brandon ole tehnyt tätä käännettä tarkoituksetta. Minä hyväksyn korpraalin ajatuksen", sanoi majori. "Ei, ei, majori", sanoi Northland, "me emme saa pysähtyä tähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät