Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Kun hän meni ovea kohden näkemättäkään edes vierasta, pysäytti Norine hänet. "Vai niin, onko kaikki valmista nyt, menettekö te alas maksamaan?" Hän näkyi miettivän hieman, ennenkuin ymmärsi; sitten sanoi hän murtaen vahvasti englanninkielellä: "Yes, maksama." "Mutta ettekö tule vielä ylös jäähyväisille?" "Yes, yes."
He ovat saaneet kasvatuksensa tehtaassa ja kadulla, jo kahdentoista ijässä tietävät he vähän yhtä ja toista, mutta ovat varuillaan tietäessään, minkä arvoisia he ovat. Norine, joka oli hyvin huomaavainen näennäisestä välinpitämättömyydestään huolimatta, oli kauvan odottanut sopivaa tilaisuutta, jossa voisi ansaita.
Norine oli avannut itkettyneet silmänsä ainoastaan raolleen, hän näki tuon pienen olennon epäselvänä haamuna, joka huusi ja potki. "Te otatte minulta hengen, viekää pois hän, viekää pois hän!" Vaunuissa vaikeni lapsi äkkiä; vaunujen keinuminen joko rauhoitti häntä tai pelkäsi hän pyörien jyrinää.
Ja Mathieu näki, että Norine oli tässä suhteessa aivan yhtä mieltä hänen kanssaan. Norine alkoi katkerin sanoin kertoella kevytmielisestä elämästään, aivankuin hän olisi nyt vaan odottanut miehiltä viheliäisyyttä, valheita ja pahoinpitelyä.
Kahdeksan vuotias Irma, joka oli helläsydäminen, alkoi itkeä. "Minkätähden sinä sellaisia tyhmyyksiä puhut? Me emme ole tulleet tänne tekemään sinulle kiusaa. Minä ajattelin juuri kysyä sinulta, onko tuo pieni lapsi todellakin sinun ja saammeko me antaa sille suutelon, ennenkuin menemme." Norine katui heti kiivauttaan.
"Eihän Amy lie vielä mennyt?" kysyi hän. "Minä tahdon sanoa hänelle jäähyväiset." Kun hän näki kapsäkin, joka vielä oli sängyn vieressä, ja Norine oli esittänyt hänelle Mathieun uskottuna ystävänä, alkoivat molemmat puhua englannittaresta ja mitä he hänestä tiesivät.
"Te tiedätte ehkä", sanoi Victoire, "että rouva Charlotte, tuo hieno nainen viereisessä huoneessa, on tänä yönä synnyttänyt lapsen." "Olisihan se ollut kuuro, joka ei sitä olisi kuullut", huomautti Norine. Neiti Rosine näytti viattomalta. "Minä en ole mitään kuullut." "Niin, meidän huoneemme on hänen ja teidän huoneenne välissä", selitti Victoire.
Hän purskahti nauruun eikä edes ajatellutkaan enää lasta, jota hän kantoi sydämensä alle. Mathieu koetti turhaan herättää hänessä äidinrakkautta, hän kysyi, mitä Norine tämän jälkeen rupeisi tekemään, mitä hän aikoi. Mutta Norine ei edes ymmärtänyt kysymystä, vaan luuli, että Mathieu puhui hänelle lapsen isästä, ja hän kohotti olkapäitään ja sanoi antavansa palttua hänelle eikä hän koskaan ole ollut niin tyhmä, että olisi luottanut hänen apuunsa.
Eikö se miellytä teitä?" Mutta kun hän näki, että Norine vastasi ainoastaan kyynelillä, teki hän jyrkän liikkeen aivan kuin nainen, joka ei tahdo tuhlata aikaansa.
Mathieu katseli häntä, ja Norine tuntui hänestä hyvin vanhentuneelta ja lakastuneelta, mutta hän näytti kuitenkin vielä sangen hyvännäköiseltä, vaikka olikin lihonnut hieman liiaksi ja oli huolettomammin puettu kuin ennen. Cécile meni suoraan asiaan. "Tässä on suklaata.
Päivän Sana
Muut Etsivät