United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Isäni kuoli ennen syntymistäni ja äitini, jalo Cloelia, oli roomalainen. "Tuota raakaa vanhusta en ole koskaan tunnustanut sukulaisekseni. "Hänen ankaruuttaan olen halveksinut, samoin hänen rakkauttaan. "Hän pakotti minut lapsena ottamaan nimensä ja riisti minut äitini luota. "Mutta minä pakenin ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.
Sillä toivolla ja mielellä olemma tälle laulukokoukselle antaneet nimensä Kanteletar. Elköön uskoko kukaan, että nämät olisivat ne ainoat perintöjätteet Suomen muinaisista lauluista. Toinen mokoma on epäilemättäki vielä poissa, keräämättä. Tämmöisiä kerätessä kohtaaki paljo vastuksia, jotka pitkittävät työtä ja saattavat sen muutenki vaikiaksi.
»Tahdotaanko Fulviuksen laulavan?» kysyi juhlan kuningas, joka juuri oli pakottanut seuran juomaan roomalaisen senaattorin terveydeksi ja maljan hänen nimensä jokaista kirjainta kohden. »Voitko sellaista kysyä?» matrona virkkoi katsahtaen ihaillen runoilijaan.
Työnsin hänelle listan ja kehoitin häntä merkitsemään siihen nimensä ja antinsa ja eri sarakkeeseen, mihin tarkoitukseen rahat oli käytettävä. Se on tarpeetonta, sanoi hän. Pyydän, että asia jää meidän keskeiseksemme. Mieheni on kieltänyt minua sekaantumasta mihinkään valtiolliseen agitatsioniin ... hän on juuri pyytänyt eroa virastaan ... se voisi ehkä tuottaa ikävyyksiä eläkkeen suhteen.
Siitä alkaen Holtista tuli lehden ainoa toimittaja. Toimittajana hän teki itsensä heti tunnetuksi kaupungissa ja tavalla, ettei hänen nimensä sen jälkeen enää koskaan joutunut unhotuksiin.
Mutta! huudahti Bonacieux, ei tämä ole herra d'Artagnan, jota minulle osoitatte! Kuinka! eikö hän ole herra d'Artagnan? huusi komisarjus. Ei millään muotoa, vastasi Bonacieux. Mikäs tuon herran nimi on? kysyi komisarjus. Sitä minä en voi sanoa, minä en tunne häntä. Kuinka! ettekö tunne häntä? En. Ettekö ole häntä koskaan nähnyt? Kyllä; vaan en tiedä mikä hänen nimensä on.
»Ei, nyt minun täytyy lähteä», hän äkkiä sanoi. »Mutta sitä ennen pyydän saada tietää teidän nimenne!» »Rachel Baumgarten.» Hän lausui nimensä hyvin itsetietoisesti. »Rachel Baumgarten, hyvästi iäksi!» Suutelin hänen kättään.
Se oli mahdoton nimi kirjailijalle, kerrassa mahdoton. Jos hän olisi kirjoittanut vaikka kuinka sieluntärisyttäviä, hymistysreunaisia väräjöimisiä ei kukaan ihminen olisi niistä välittänyt, kun niiden tekijä oli Vilhelmiina Möttönen. Siitä syystä hän heti huomattuaan kirjailijalahjansa päätti muuttaa nimensä. Vilhelmiinasta tuli Vilma. Se oli päivän selvää.
Vuosisatoja onkin senlainen kukistustyö kestänyt, mutta vasta osa vihollisten etuväen voimia on voitettu; ryhmiä jälkijoukoista on vielä voittamatta. Edelleen tarvitaan voimia uusia voimia! Kansa, joka on kestänyt senlaisia uhria, kansa jonka henkivoimain sitkeys on säilyttänyt nimensä yli aikojen jolloin: "Vaimot, lapset ryöstettiin, Isät, äidit murhattiin Ja talot konnut poltettiin".
"Onko minulla ammatti?" sanoi Kenelm. "Sehän on hauskaa kuulla. Mikä on ammattini ja miksi täytyy minun olla amerikkalainen?" "Miksi minä en suinkaan ole vääriä tietoja saanut. Te olette se amerikkalainen minä olen unohtanut hänen nimensä joka on tullut tähän maahan tappelemaan Englannin taistelijain kanssa kilpataistelu-vyöstä. Te olette vaiti; te kallistatte päänne alas.