Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Minulla olisi vähän neidin kanssa puhumista. Tässä joku aika taaksepäin uskalsin ottaa puheeksi erään asian, joka Neiti Kortman. Hyss! Minä pyydän, puhukaa vähän hilemmin. Ehkä Pölkkynen. Jahah, jahah, minä ymmärrän. Niin, se on asia, joka koskee sekä minua että neitiä. Teitä ehkä vielä enemmän, koska te olette nainen, jolla on arempi luonto ja hienommat tunteet Neiti Kortman.
Mutta näyttää siltä, että Gabrielle hiukkasen olisi loukkaantunut, kun hänet on niin syrjäytetty, ja meidän täytyy kiireesti ryhtyä kuvailemaan «pikku neitiä». «Pikku neidillemme» ei ollut mieleen, että hänet niin kauaksi unohdettiin.
«Toisin!« kertoi Maria. «Te sanotte tuon sanan niin kummallisella äänellä«. «Toisin», pitkitti Johannes ja silmäili vakavasti neitiä; «sillä nyt en minä tiedä, millä mielellä katselette minua?« Maria punastui. Johannes näkyi tahtovan ottaa puheeksi ruusun, ja tuo oli Marian mielestä sopimattomasti tehty.
... Siellä seisoivat äiti, isä, Jörgen, Thea ja alaupseeri Tronberg laukkuinensa talon kulmassa ja talon väki sekä palvelustytöt porstuassa; ja Iso-Ola odotti saadakseen nostaa neitiä rappusille, mutta tämä hyppäsi itse alas kiesin astuimelta suorastaan isän syliin; sitte suuteli äitiä, syleili Theaa ja tukisti Jörgen'iä sekä pyöritteli häntä rappusilla, että hän oikein tuntuvalla tavalla saisi ensi vaikutuksen sisaren kotiintulosta.
Täytyy mennä kuulemaan.» Iiri meni kyökkiin. Hanna seisoi ovensuussa ja niiasi. »Hyvää päivää, Hanna, tule istumaan», sanoi Iiri. »Mitä pappilasta kuuluu?» »Rovasti pyysi neitiä tulemaan pappilaan ja käski vielä sanoa, että hänellä olisi teille tärkeitä asioita.» »Vai niin, nytkö kohta hän minua tahtoo tulemaan?» »Niin, nyt heti. Täytyy kiirehtiä kotiin. Hyvästi!»
Silloin elettiin tässä hienosti; korkeasti jalosukuisia ja jalosukuisia neitiä, ylevämielisiä, korkeasti-jalosukuisia kreivejä, vapaaherroja ja ritareita kävi vieraissa joka päivä. Nuorison uljasta leikkiä, iloista, kaikuvaa naurua ja vallatonta, ylimielistä kisaa oli kuusen ympärillä joka päivä nähtävänä. Voimakkaita ritaripainia ja keveitä karkeloita nähtiin vuorotellen.
KREIVI CAPULET. No, sano, onko Paris sulle mieleen? JULIA. Ma mielin nähdä, onko mieleen näkö; Syvemmä silmäin nuolt' en tahdo työntää, Kuin suosionne lentovoimaa myöntää. PALVELIJA. Rouva, vieraat ovat tulleet, illallinen on valmis, teitä huudetaan, neitiä kysytään, imettäjää kiroillaan ruokahuoneessa, ja kaikki on mullin mallin. Minun täytyy mennä toimiini. Pyydän, joutukaa!
Hänen tuli tervehtiä neitiä ja pyytää häntä tulemaan sisään; siellä oli tohtori ja maaherran asia-mies, sekä muita miehiä kaupungista ja pitäjästä. Ellen taittoi oksan ja käytti sitä auringon-varjona palatessaan kartanoon. Asia oli pian järjestetty.
"Minulla oli ilo auttaa neitiä laivaan", minä sanon. "Olen tuntenut teidät jo kauan sitten te ette tietysti muista ettekä voikaan?" Ja sinä kerrot nauraen, punastuen, mutta siitä välittämättä, luontevasti ja avomielisesti, kuinka olin harva se päivä tullut teidän koulutyttöparveanne vastaan Bulevardinkadulla. Olitte "ihastuneita" kotikutosarkaiseen ja naapukkalakkiseen.
Neiti Linderoth, armollisen neidin opettajatar, kuului lyhyt vastaus. Senpä olisin saattanut kysymättäkin arvata, sanoi Riitta; ei ole siinä tytön tyllerössä enemmän aatelista verta kuin minussakaan. Mutta katsokaapas, tuolla auttaa hän pikku neitiä vaunusta. Jumala siunatkoon sitä lasta, mikä kaunis Jumalan enkeli hän on! Ja kuinka hän on mammaansa!
Päivän Sana
Muut Etsivät