Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
"Mitä, Klaarani? Onko tämä totta? Oletko tarkoin miettinyt kohtaloa, johon olet antautunut? Oletko jo jättänyt Edv millä tavalla aijot nyt oikeastaan tehdä? Olipa miten tahansa. Minä näen, että kumpikin rakastatten toisianne, että puolin ja toisin olette luvanneet uskollisuutta. Lapsukaiset! Minä siunaan teitä, pitäkää se lupaus, jonka vapaehtoisesti olette toisillenne vakuuttaneet pyhänä ja niinkuin tehdyksi Kaikkivaltiaan näkevän silmän edessä." Hän otti viimeisiä sanoja sanoessaan rakastavaisten käsistä kiinni ja asetti käden kätehen.
Tiellä mennessä häpesi Matti tytön seuraa, ett'ei hän olisi suonut yhdenkään ihmisen heitä näkevän. Tuo tyttö, jonka edestä hän ennen olisi vaikka henkensäkin antanut, jos niin olisi tarvittu, tuo sama tyttö oli tullut nyt niin inhottavaksi, että jos vaatteet sattuivat yhteen koskemaan, tuntui Matista siltä että hän on tullut saastutetuksi,
Kuinka erinomaisesti se käveli ... miten tukeva ja soma se oli, katsoipa miltä kohti hyvänsä... Tuo leuka ... entä nuo salasta katselevat silmät, jotka näyttivät näkevän kaikki, mutta ei katsovan mihinkään... Miten kauniisti tuo pää oli aina takana kenossa ja kuinka somasti nuo laajat lauteet lelluivat tuosta ohitse kävellessä. Jo oli kumma, ettei tuota ennen huomannut...
Luonnollisesti tehdään sellaista työtä mieluimmin omaan laskuun; he eivät näytä kuulevan eikä näkevän mitään, mutta imevät kuitenkin kaikilla huokoisillaan suuria ja pieniä perheen salaisuuksia itsellensä.
Silmien edessä mustenee, korvissa suhisee. Tahdotko seurata häntä vaarallisella matkallansa? Mitä luulet hänen näkevän? Hän näkee nuoren kauniin miehen, korkeakasvuisen, notkean ja leveärintaisen. Mainitse minulle pulskeampi poika näillä tienoilla, kuin Gunnar. Hän ei huoli taivaasta eikä helvetistä, ei Jumalasta eikä perkeleestä. Mitä tuommoisista lasten loruista!
Useammin kuin kerran tahtoi hän silmätä taaksensa, mutta ei rohjennut kestää enon katsantoa, joka, pitäen häntä alinomaa silmällä, näytti näkevän hänen sielunsa pohjaan asti. Viimeisen rymyn kadottua tuolla etäällä, Abdallah vasten tahtoansa seisahtui. Harama kääntyi taapäin turpa koholla, ikäänkuin rientääkseen takaisin ystäväinsä luoksi.
Erkki oli juuri laittelemassa pärepihtiä hänen takkinsa helmaan, niin silloin pyörähti Hikliinikin päin ja huomasi kaikki. Pärepihti putosi lattialle. "Mitä? Mitä sinä ilvehdit junkkari?" "Enpähän niin mitään, katsoinhan vaan kuinka kaunista vaatetta tuo teidän takkinne on", puolusteli Erkki. "Vai niin, vai... Etkö sinä luullut minun näkevän?... Tuhat tulimmainen!
»Sitä näkee kaikkea ... mutta pidä nyt suus kiinni...» »Niin sitä näkyy näkevän. Niitä näkyy näkevän sellaisiakin, jotka juovat ja repalehtavat niillä rahoilla, jotka kiskotaan nälkään kuolevalta kansalta. Eikös sekin ole vähän naurettavaa?» »Mitä ... mitä sillä tarkoitat?» Hautalainen oikaisi selkäänsä: »Kysy omaltatunnoltasi!
Kreeta kumminkin oli varovaisin kaikista, hän käänsi vasemman sukkansa nurin, sillä siten sanoi hän silmänsä näkevän asiat oikein. Eikä asia katsomisesta valjennut, ei valjennut hevonenkaan, musta se oli, ja kiiltävän musta sittekin. Onkohan joku vaan luvatta hevosta vaihtanut kanssanne, sanoi isäntä miettien. Ruvettiin siinä miehissä hevosta katselemaan.
Laskeneen auringon rusko kimalsi kirkontornin ristiin ja vaskipalloon ristin alla. Hän katseli sitä mietteissään. Tuolta ristin huipusta luuli näkevän hyvin, hyvin kauas merelle, ehkä sinne asti, missä isä hukkui.
Päivän Sana
Muut Etsivät