Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Mutta karja sulkeutuu taas umpipiiriksi ympärillemme ja päästää pahaa ennustavaa, kumajavaa mölinää, Georgin täytyy taas lämsällä piesten hajoittaa niitä joka haaralle. Kun vihdoin olemme vapaat piirityksestä, hengitän minä helpommin ja tohdin kysyä Georgilta, hyökkäävätkö ne joskus ihmisten päälle. "Ei koskaan ratsasmiesten", vastaa hän, "vaan toisinaan jalkamiesten päälle.
Emme siellä mitään erinomaista nähneet emmekä kuulleet muuta kuin yhtä ja toista mölinää Turkkilaisten etuvartiain nuotioilta, joilta välistä hiukan eroitti mustia haamuja liikkuvan nuotioin kohdalla edestakaisin. Yksi meistä seisoi vahtina, toiset istuivat ja torkkuivat kentällä, ladattu kivääri kädessä, valmiina neuvomaan opittuja temppujansa, jos vihollinen olisi päälle karannut.
Sotamiehet ja kuormarengit joutuivat käsikähmään keskenään. Rivit hajautuivat rattaiden, arkkujen ja vaunujen väliin. Useissa heräsi saaliinhimo, ja he rupesivat ryöstämään kuormastoa, ennenkuin se joutuisi barbaarien käsiin. Kaikkialta kuului sadatuksia, kirouksia, valituksia ja uhkauksia, särkyvien tavaravaunujen rätinää ja pelästyneiden elukkain mölinää. "Uhratkaa kuormasto!
Ympärilläni kaikkialla kuulin mölinää ja meteliä kuin olisin ollut kauppatorilla taikka pörssissä, yleisön lukuisimmillaan ollessa. Minä avasin silmäni ja näin ympärilläni koko elävän metsän, ja paikka oli nyt täynnä puita ja pensaita, joita hetkistä ennen en tuntenut kuutta taikka seitsemätä enempää. Minä en osaa kertoa kuinka tämä loihtu sai minun hämilleni ja peljästyneeksi.
»Sitä sanaa ei koskaan lausuta!» Arbakes sanoi äänekkäästi, ilkkuvasti nauraen ja työnsi oven salpoihin. Kalenus oli suistunut monta astinta alaspäin, mutta tuntematta ensi hetkessä mitään tuskaa hän syöksyi heti ovelle; iski siihen väkevällä nyrkillään ja huusi se oli pikemmin eläimen mölinää kuin ihmisääntä kauheassa epätoivossaan: »Oh, päästä minut, päästä minut, en pyydä kultaasi!»
Kettu sen heti tempasi käpäliinsä sanoen: "Tuki suusi, hurja, sinun äänesi on kehnompi karhun mölinää." Koira ja sen varjo. Pitkin joen porraspuuta kulki koira vieden luuta. Aivan kuononsa edessä näki hän varjonsa vedessä. Luuli siinä naapurinsa, suuren riitakumppaninsa, astelevan kinkku suussa. Nyt ei koiran mieli muussa.
Likemmä ja likemmä tuo peninkulman levyinen lauma läheni, ja me emme voineet sitä mihinkään piiloutua. Hurja karja ei käänny takaisin, ei sivuille; se syöksee vaan, kuin kuolemamme sanansaattaja, edelleen. Minä peitin käsilläni silmäni, heittäydyin maahan mahalleni kohtaloani odottamaan. Samalla minä kuulin paukauksen ja tuhansien puhvelihärkäin mölinää.
Päivän Sana
Muut Etsivät