Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Mustalainen juosta kipasi edestakaisin pihalla; hänen ympärillänsä kuului huutoja sekä ruoskien roisketta; mutta osa sivalluksista ei sattunut häneen syystä, että ne tahallaan tähdättiin syrjään; toisia, jotka todella tavoittelivat häntä, hän vältti nopsuudellaan; ja ne harvat, jotka sattuivat hänen selkäänsä tai olkapäihinsä, hän otti vastaan parutta, vastarinnatta.
MIKKO. Täytyy katsella päälle vaan, ei auta! ESKO. Vain niin! Mutta kuka meistä kahdesta on oikein syypää, minä vai sinä? MIKKO. En tiedä; sillä viaton olen minä. ESKO. Viaton? Sinunpa syysi tähän pitkälliseen kotimatkaamme. Talosta taloon olet kulkenut kuin mustalainen ja minä hännässä. MIKKO. Mustalainen!
Ja olen minä niin mustalainen kuin olenkin, mutta sen vaan sanon: minua nuo ihmiset inhottavat. HAGERT.
Silloin tempaa seppä tulipunaisen raudan ahjosta, tekee sillä ison kaaren ilmassa, rätisten kuin raketista sinkoilevat kipunat ympäri pajan seiniä, ja mustalainen näyttää puristavan silmänsä yhä tiukemmalle. Hyi, koiran hammas kipeäks, Haakertin hammas terveeks! Rauta viedään alasimelle märkään paikkaan, vasara nousee ilmaan ... sähähtää, paukahtaa kuin pyssy, ja kuuluu kauhea ölähdys...
Etkö mistään maasta?» toisti nuori skotlantilainen. »En», vastasi mustalainen, »en mistään. Minä olen zingaro, bohemilainen, egyptiläinen, tai miksi kaikeksi eurooppalaiset kukin eri kielellään katsovat hyväksi nimittää meitä; mutta kotimaata minulla ei ole.» »Oletko kristitty?» kysyi Durward edelleen. Mustalainen pudisti päätänsä.
En tahdo mitään kuulla, tahdon nähdä, vastasi taipumaton kivalteri. Eikö armollinen herra ole koskaan kuullut puhuttavan rakkaudesta? kysyi mustalainen, hymyillen tarkoitetun merkityksellisesti.
»Mutta eipä hän voi nähdä omia kasvojaankaan sen kynttilän valossa, vaikka siinä kaikkien muiden kasvot näkyvätkin», vastasi Ludvig, »tämä vastaus sopii paremmin tähän seikkaan. Mutta se ei kuulukaan siihen, mitä minulla nyt on mielessä. Mustalainen on saanut ansaitun palkkansa, rauha siis hänelle. Mutta nuo kreivittäret!
Huokaisten täytyy mustalaisen avata räsyinen lompakkonsa, joka hänellä on syvällä paidan alla, ja lukea Matille kouraan viisi kirkasta sadanmarkan seteliä. Sukkela mies, ovela mies! kehaisee mustalainen kauppatoveriaan. Parahan orihin hinnan sait. Tokko nämä lienevät oikeitakaan? kysyy Matti piloillaan. Mustalainen vannoo ja vakuuttaa.
»Missä milloinkin satun olemaan», vastasi mustalainen. »Minulla ei ole kotia.» »Mitenkä sitten pidät omaisuutesi tallessa?» »Ei minulla olekaan mitään omaisuutta, paitsi näitä vaatteita ylläni ja tätä hevosta allani.» »Mutta pukusi on korea ja ratsusi jalo», sanoi Durward. »Millä keinoin sinä elätät henkesi?»
Menen minne tahdon elän niinkuin haluttaa ja kuolen, kun kuolinpäivä joutuu.» »Mutta sinun kaltaisesi viedään hirsipuuhun tuomarin mielivallan mukaan.» »Mitäs siitä», vastasi mustalainen, »sitä pikemmin joutuu kuolema.» »Mutta myös vankeuteen», virkkoi nuori skotlantilainen. »Missä teidän kehuttu vapautenne silloin on?» »Ajatuksissani», vastasi mustalainen, »joita ei mikään kahle voi sitoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät