Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Koettaisivatpahan nykyaikaan ryöstää naisia sivistyneistä luokista, niin luulenpa varmaan, että moni heistä tappaisi miehensä, tiedän kumminkin yhden, joka sen tekisi", sanoi hän salaman säihkyessä hänen kauniista silmistänsä, nyrkillänsä tehden uhkaavan liikkeen. "Mutta todellista avio-onneahan meidän on etsiminen", muistutin minä.
Kun näin, että Traddles taas huolestuneena katseli tätiäni, muistutin häntä toisesta ja viimeisestä kohdasta, johon hän oli kääntänyt huomionsa. "Sinä ja tätisi annatte minulle anteeksi, Copperfield, jos otan puheeksi ikävän aineen, niinkuin suuresti varon tekeväni", lausui Traddles epäillen; "mutta minä katson tarpeelliseksi johdattaa sitä mieleenne. Sinä päivänä, kuin Mr.
Minä muistutin häntä, että Olli itse kalastaa samassa virrassa ja että hän aikoi alottaa riidan, joka vähentäisi yhtiökunnan oikeuksia, jonka riidan hän valtiopäivämiehenä epäilemättä voittaisi. Kakkuri on liukas ja oman voiton pyytävä perkuus, joka heti oivalsi mun lauseeni todenmukaisuuden ja sillä voitin hänen. Pekka Kettusen kanssa mulla oli oikein pieni kahakka, kuitenkin viatointa lajia.
Aina väliin minä muistutin Loviisaa kuolemasta ja tuonen teistä ja antoi surullinen tapaus paljon puheen ainetta, vaikka emme kumpanenkaan oikein ymmärtäneet, mikä kuolema on tahi mitä vasten kuollaan. Oli jo ehtoopäivä, kun kirkkomiehet tulivat kotiin.
"Littimer kävi tänään täällä sinua kysymässä", muistutin minä, "ja minä ymmärsin hänen puheensa niin, että sinä olit Oxford'issa; vaikka, kun nyt ajattelen asiaa, ei hän nimen-omaan sanonut sitä". "Littimer on suurempi houkkio, kuin miksi minä häntä luulin, koska hän on kysellyt minua", sanoi Steerforth iloisesti kaataen lasillisen viiniä itsellensä ja juoden minun onnekseni.
Muistutin hänelle, kuinka paljon parempi ja terveellisempi olisi, kun hän surisi ja muistelisi oman perheensä tilaa, jonka onnettomuuteen hänellä on niin suuri osa. Usein ei hän vastannut noihin puhelemisiini yhtään mitään, kuunteli vaan hiljaisena ja nöyränä puhettani ja pieniä neuvomisiani.
Mutta kun hän havaitsi että minä kerroin kaikki sekä kokonaisuudessaan, että sen pienimmät pikkuosat, sekä että minä, kertomukseni lopetettuani, nuhtelin häntä siitä itsepintaisuudesta, jolla hän minua epäili matkojeni suhteen, ynnä muistutin hänelle yhtä ja toista, jota hän itse oli nähnyt: että minä kaksitoista vuotta takaperin olin pudonnut tuonne vuoren rotkoon ja lopuksi että minä olin palannut takaisin vieraassa ja perin oudossa puvussa rupesi hän tulemaan epätietoiseksi, eikä tietänyt mitään vastata.
"Noh, kerrohan nyt toki eteenpäin", muistutin häntä toistamiseen. "Niin sitten, sitten , sitten ilmestyi näkymölle eräs pienen talon tyttö. Alma oli hänen nimensä. Hän oli kaikkein nuortenmiesten mielitietty ja lempilintu. Kaikki hänen perässään hyppäsivät kaupaten mielisuosiotaan.
Paitsi sitä heillä useimmilla on sukulaisia, joille he toivovat saavansa jonkun lihavan abbottikunnan." "Entä talonpojat!" muistutin minä. "Eikö evankeliumi ensiksi päässyt juurtumaan talonpojissa?" "Jumalalta innostetuissa talonpojissa ja kalastajissa!" hän vastasi miettien. "Semmoisissa talonpojissa, jotka olivat kulkeneet maata edestakaisin kolme vuotta Mestarinsa kanssa.
Minä rupeen pelkäämään, ettei vika ole kokonaan yhdellä puolella, vaan että nämät ihmiset kaikki kääntyvät kipeiksi sentähden, ettemme itse näytä olevan aivan terveet". "Voi, mikä syytös", huudahti Dora, avaten silmänsä selälleen, "kun sanot, että olet nähnyt minun varastavan kultakelloja! Voi!" "Rakas Dorani", muistutin minä, "älä laske tyhjiä!
Päivän Sana
Muut Etsivät