Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ja vähän edempänä Ahlqvist arvelee Juteinin runottaren pääominaisuuden olevan tyyntä ja selkeää järkevyyttä. Hänen päämääränänsä ei ole kauneus, vaan mieluummin hyvyys, ja harvoin hän antaa mielikuvituksensa kohota jokapäiväisyyttä korkeammalle.
Tämä tyttönen on silminnähtävästi sairaalloisessa, hulluutta lähentelevässä mielentilassa; olen vakuutettu siitä, että hän on uneksinut kauheita unia ja että kaikki, mitä hän täällä on puhunut, on vain hänen mielikuvituksensa tuotetta.
Tuossa ... tuossa hän viruu sohvallaan, sairaana, kärsivänä ... yksin, aina vaan yksin... Ja siitä, että hän koettaa muuttaa tuon kohtauksen, ei lähde apua ... ei auta, vaikka hän on asettavinaan itsensä seisomaan hänen vuoteensa viereen ja koko mielikuvituksensa voimalla koettaa saada hymyilyn hänen huulilleen ja lausuu hänen manansa: "minullahan ei ole mitään anteeksi annettavaa", ei, hymyily poistuu, kasvot ovat kalpeat ja synkät, silmistä kohtaa ihmeellisen suruinen, nuhteleva katse ... hän on yksin ... aina vaan yksin ... yksin sairaudessa, surussa ja sieluntaisteluissa...
Ei! Sitä kieltäytyi hänen kiihottuneinkin mielikuvituksensa sentään uskomasta. Tuo nuori mies oli ensi hetkestä saakka tehnyt sympaattisen vaikutuksen häneen.
Mutta ylinnä kunniasijalla ei nyt seisonutkaan isäntä, vaan pienoinen, köyry, valkeapäinen äijä, vasemmalla kädellään keppiin nojaten ja yllään paksu lammasnahkaturkki, vaikka tupa oli jokseenkin lämmin. Virttä kuunnellessaan katseli Bertelsköld ukkoa mieltymyksellä, johon kenties oli syynä hänen äskeinen mielikuvituksensa.
Sillä rikas mielikuvitus, luokoon se sitten mitä hirmukuvia tahansa, on jo sellaisenaan joku seurakumppani sille, jonka tie kulkee ehdottomassa elämäntyhjyydessä ja elämän-yksinäisyydessä. Kaarlo Kramsulla ei ole edes sitä lohdutusta. Hänen mielikuvituksensa on yhtä köyhä vivahduksista kuin on köyhä iloista ja suruista hänen tunne-elämänsä.
Mutta viimein myönsi hän, että hänen mielikuvituksensa toisinaan on hyvin vilkas ja tekee hänelle kepposia, jotenka lopulta sovimme siitä otsakkeesta, mikä luetaan tässä ylempänä. Ja nyt annan sananvuoron hänelle aina kertomuksen viimeiseen riviin asti.
Hänen mielikuvituksensa oli vireillä; elävästi näki hän edessään Kallen tulisten liekkien keskellä, hän valitti ja huusi, kasvot vääntyivät tuskasta, hän nosti kättään ylös heitä kohti, siellä missä he Aaron kanssa rauhassa lepäsivät Aaprahamin helmassa, ja hän huusi ja rukoili, että he armahtaisivat. Yrjölle tuli paha olla.
Hän seurasi levollisia varjopiirteitä vihertävänvalkoisella pahvilla. Hukkaan pyyhitty työ tuntui astuvan jälleen aavemaisesti esille ja siitä tuli pienen kalpean kaunottaren kuva sellaisena, joksi hän sitä oli ensin uneksinut. Todellakin: hänen mielikuvituksensa kykeni pitämään kiinni unelmasta, näystä.
Tuskallisesti kuvautui hänen sielunsa silmäin eteen ennen niin eloisan Elvira S hjelm'in kuva, jota hän vertaili siihen huolten kalvamaan hahmoon, jonka kaltaiseksi hänen mielikuvituksensa nyt loi hänen. Kentiesi oleskeli Elvira nyt saman katon alla kuin hänkin vaikk'ei hänelle kuitenkaan ollut mahdollista lieventää hänen kohtaloansa, se kun oli kiinnitetty hänen halveksitun puolisonsa kohtaloon.
Päivän Sana
Muut Etsivät