Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Tällä kertaa hän tosin etenikin vähäistä lännemmäs kuin mennä-vuonna, mutta jää-tukut tulivat hänelle yhä vaikeimmiksi esteiksi, ja pelkäämistä oli, että matkalaiset vielä toiseksi talveksi jäisivät näille tylyille tienoille. Siis kääntyivät Elok. 26 p. takasin itää kohden ja aloittivat kotimatkansa, jonka vaiheita ei ole tarpeellinen kertoa.
Ja nyt päivällisen syötyään matkalaiset eivät panneetkaan enää maata. He kuleksivat ulkona, tähystelivät taivaalle ja järvelle ja jokainen arveli, että kyllä se siitä yöksi tyyntyy kerrassaan.
Vaikk'ei tuo vastaantulijain tomu ollutkaan juuri makeinta nieltävää, teki muiden ihmisten näkeminen kumminkin matkustuksen rattoisammaksi. Vihdoinkin loppui tuo mutkitteleva taival, ja matkalaiset pääsivät Helsingin-pitäjän kirkonkylään. Siinä seisoi tuo yksinkertainen Herran huone rauhallisena kuolleiden kodon keskellä, ja matkalaiset istahtivat tien viereen nurmelle hautuumaan lähellä.
Menkää huoleti ohi, sanoi Drake; tie on tarpeeksi leveä. Se on herra Kustaa Drake, kuiskasi toinen vaeltajista, Drake aikoi ratsastaa ohi, vaan kun hän ei saanut tuota tavanmukaista tervehdystä Jumalan rauha, jota matkalaiset käyttivät keskenään ja vastaan tulevia herrasmiehiä kohtaan, seisahtui hän ja kysyi: Ketä te olette? Me olemme Signildsborgista, vastasi Hannan ääni.
Pila-kirjoitus Epä-luuloista Kolmessa Jaossa. Matkalaiset. Pila Pahoista Hengistä Kolmessa Kanssa-puheessa. Toistain tehty. Vastoin tavallisuutta on tässä vihkossa myös lopussa lueteltu »Paino-wirheitä». 10-1/4 a. 8. Jak. Juteinin Kirjoja. Wiides Osa. Kirja Wakaisissa Aineissa ja Piirroksia. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna 1857. Tutkinnon Aineita.
Kun nämä matkalaiset kolmen tunnin kuluttua kohtasivat toisensa venheen luona, oli matkueesen liittynyt Lamik Rikkut ja hänen setänsä Jaakko Tudekas, ja hänen tyttärensä, jotk' olivat ainoat norjan kieltä puhuvat lappalaiset, jotka löytyivät Kautokeinossa. "Keitä nämä ovat?" kysyi kreivi. "Kautokeinolaista väkeä, joka käräjiltä palajaa," vastasi Thorsen.
Matkalaiset kyllä koettivat empiä kahvinkeitosta, vaan Susanna vain laati ja arveli, että eihän se nyt mikä kiire semmoinen ole, ettei kahvia joutaisi vuottamaan. »Eikähän sitä oulumatkalla niin useasti ole tarjolla», virkkoi hän ja puuhaili. Pian hän pyöräyttikin kahvin puhellessaan ja kysellessään. Ja oikein kermakahvit hän laittoi ja vielä hommasi emännältä korputkin.
Nytpä saivat matkalaiset purjehtia pari kuukautta näkemättä muuta kuin vettä ja taivasta. Purjehdittuaan Vaarallisten saarien ohitse saapuivat he viimein huhtikuun 11 p:nä Tahitin rannikolle. Saaren asukkaat tulivat venheillä Englantilaisille vastaan tarjoten heille rauhan merkiksi puunoksia ja ryhtyen sitten heidän kanssansa vaihtokauppaan.
Saivatpa matkalaiset purjehtia pari tuntia saaren ympäri kulkevan koralliriutan reunoilla, ennenkuin löysivät sen läpi vievän kulkuväylän. Kun Englantilaiset sitten olivat laskeneet laivansa ankkuriin, saapuivat heidän luokseen alkuasukkaat soutovenheillään ja ryhtyivät oitis vaihtokauppaan.
»Mikähän lieneekin, siivekäs kissa tahi muu hameriikin otus.» »Näyttäkäähän. Ehkä minä sen tunnen.» »Sinäkö?» huusivat matkalaiset pilkallisesti ja läksivät taasen hyvää kyytiä ajamaan. Jopa saavuttiin Pulkkahan ja päätettiin kerrankin oikein herroiksi mennä tsajua juomaan. »Mutta yhden pitää aina olla vahdissa», arveli Kolovan Pietari, viisain joukossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät