Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Muuten olisi hän valmis heittämään vanhat sikseen ja nyt, jos Marius sen suvaitsisi, lähettämään senaatin luo lähettiläitä. Vaikka lupa siihen annettiin, muutettiin kuitenkin sitten barbarilaisen mieli ystäviltä, jotka Jugurtha, saatuaan tiedon Sullan ja Manlion lähetyksestä, oli lahjonut, koska hän pelkäsi sitä, mitä hankkeissa oltiin.
Ollen syntyään alhaisesta säädystä, maamiehen poika latinalaisesta pikku kaupungista Arpinumista, kasvoi Marius niinkuin kansan miehet ainakin hyvin vähätaitoisena, mutta elinvoimiltaan turmeltumattomana.
Siihen vastasi Bocchus lauhkiasti ja ystävällisesti, ja samalla lausui hän myös muutamia sanoja erhetyksensä puolustukseksi: hän ei muka vihaisessa aikomuksessa ollut aseisin tarttunut, vaan valtakuntaa varjellakseen; sillä se osa Numidiaa, josta hän oli Jugurthan karkoittanut, oli sodan oikeudella tullut hänen omakseen; ei hän ollut voinut kärsiä, että Marius sitä hävitti; paitsi sitä oli häneltä ystävyys kielletty, kun hän ennen oli lähettänyt lähettiläitä Romaan.
Saapuessaan Galliaan, jossa hän oli luullut kohtaavansa raakalaiset, hän ei heitä tavannutkaan, koska kimbriläiset olivat hävitellen kulkeneet Espanjaan ja teutonilaiset toiselle taholle. Vasta kahden vuoden kuluttua palasivat he. Marius tänä väliaikana harjoitti sotamiehiänsä, totutti heitä kärsimään vaivoja, vahvisti heidän rohkeuttansa ja sai heidät noudattamaan ankaraa kuria.
Niinkuin Grakkukset olivat hankkineet kansalle osallisuuden valtion maahan, niin hankki Marius sille pääsyn valtion virkoihin. Kun Marius tuli Metelluksen jälkeen päälliköksi Afrikkaan, loppui sota siellä pian.
Kun se yritys on hyvin luonnistunut, konsuli lähtee muille kaupungeille; muutamat hän valtaa vastaan sotivilta Numidialaisilta, enimmät, jotka Capsalaisten kurjan kohtalon tähden ovat autioiksi jätetyt, hän hävittää tulella. Suru ja surma täyttää kaikki. Tätä paikkaa koetti Marius kaikin voimin valloittaa, koska kuninkaan aarteet olivat siellä.
"Jos olet kyllästynyt elämään, niin voithan hirttää itsesi", vastasi roomalaispäällikkö. Viimein raakalaiset kulkivat leirin ohitse, huutaen roomalaisille sotamiehille menevänsä nyt Italiaan ja kysyen, eivätkö roomalaiset tahtoneet lähettää terveisiä vaimoillensa ja lapsillensa. Töin tuskin saattoi Marius hillitä väkensä raivoa.
Sitten marssi hän itse asianhaarain ja paikan mukaan vähitellen eteenpäin, siinä järjestyksessä kuin hän vuorelta oli alas astunut: hänellä oli Marius etujoukkojen takana, itse oli hän vasemmanpuolisella hevoisväestöllä, joka marssittaissa oli tullut esimmäksi.
Mutta Marius, joka, niinkuin edellä sanoimme, rahvaan hartaimman halun mukaan tehtiin konsuliksi ja kansan päätöksestä sai osalleen Numidian voittomaan, rupesi silloin usein ja rajusti käymään aateliston päälle, jolle hän jo enninkin oli ollut vihoissaan; loukkasi milloin yksityisiä, milloin kaikkia yhteisesti, väitteli ehtimiseen, miten hän heiltä oli ottanut konsulinviran juurikuin voittosaaliina, ja sitä paitsi muuta hänestä itsestään kerskaavaa, vaan heitä pahoittavaa.
Kun hänen lähettiläänsä Romassa olivat rukoilleet anteeksi hänen erhetyksensä sekä Jugurthan ilkeyden kautta muka tapahtuneen lankeemuksen ja nyt anoivat ystävyyttä ja liittoa, vastattiin heille seuraavilla sanoilla: Seuraavan Tauchnition stereotypi-painoksessa tavattavan tekstin mukaan: Marius, postqvam, confecto negotio, qvo intenderat, Cirtam redit j. n. e.
Päivän Sana
Muut Etsivät