Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Juotiin kahvit aluksi, isäntäväen ja etevimpäin naapurein seurassa, ja "tuumattiin". Kirkkoherra oli jo saanut selville, että tällä kertaa ei tainnut tulla koulun perustamisesta mitään; olivat niin erimielisiä paikasta. Toiset tahtoivat koulun sijoitettavaksi rantapuolelle kylää, toiset taas manteren puoleiseen laitaan.
Mutta kun vuoden aika oli niin myöhäinen, emme päässeet edemmä kuin Gotlantiin, jossa olimme pakotetut viipymään siksi, kunnes saaren ja manteren väli menisi jäähän, ja sillä aikaa elätimme itseämme niin hyvin kuin taisimme, mieheni hevosia kengittämällä ja minä kutomalla ja kehräämällä.
Kaikki kiikarit suunnattiin tätä Amerikan manteren ensimäistä näkö-alaa kohti, jota nyt itsekukin katseli eri silmillä, mitkä kaipuuta, mitkä toiveita osoittavilla. Jankit tervehtivät siinä isänmaatansa. Etelävaltiolaiset silmäilivät näitä pohjoisia maita jonkunlaisella ylenkatseella, voitetun ylenkatseella voittajaa kohtaan.
Meillä Euroopassa on siis kyllä syytä yhdessä Amerikan nykyisten kansojen kanssa veisata kiitosvirttä uuden manteren 400 vuotta sitten tapahtuneesta löydöstä, johtaa mieleemme kuuluisat löytöretkeilijät ja katsella meikäläisten siellä suorittamaa tähän-astista työtä yleisen viljelyksen ja sivistyksen palveluksessa.
Palasin manteren puoleiselle rannalle, mutta yhtään ihmistä en nähnyt salmen takana liikkuvan. Etäämpänä näkyi kyllä jonkin talon tai torpan katot ja huutoni olisi mahdollisesti kuulunut sinne saakka, mutta ainakaan ensi hädässä en siihen keinoon aikonut turvautua, sillä hädässä huutaminen on minusta aina ollut vastenmielistä.
Täällä näimme ensimmäisen kerran uiskentelemassa vihreitä ruohotukkoja, jotka olivat ihan äskettäin irtaantuneet maasta, mikä kaikki pani uskomaan, että oltiin lähellä jotakin saarta, mutta ei mannerta. Amiraali oli samaa mieltä ja lausui perusteeksi: »Koska arvelen manteren olevan kauempana.» MAANANTAINA SYYSKUUN 17. P
Sinne johtaa havunneulapohjainen polku, joka kulkee ohitse muurahaispesän ja notkelmassa olevan suosilmäkkeen ja voisi yhtä hyvin viedä johonkin sisämaan umpilammen torppaan kuin majaan, joka on manteren ja saariston viimeinen merta kohti. Se on kallion suojassa, joka kääntää mereltä tulevan tuulen sen yli, kun taas pohjatuuli takertuu takana olevaan metsään.
Hyönteiset hyrisevät, sihisee muurahaispesä, hymisee jossakin kaukainen koski niinkuin ylhäällä ilmassa tai syvällä manteren alla. Ja valvoo vielä aurinko ja elää, ollen äänessä kuin lämpöään hiljaa soiva ääretön lamppu. Elää ja valvoo kaikki, samalla kun nukkuu.
Mutta kefalleenein uromielten pää ol' Odysseus, joill' Ithaken oli saari ja Neriton nuojuvalehvä hallussaan, Krokyleia ja Aigilips rosorinne, joill' oli myös Samos ynnä Zakynthos mait' asutuita, manteren äärikin viel' oli vastaansiinteleväinen; näitäpä mielevä johti Odysseus, Zeun älyverta; kaksintoista he seurasivat punakylkisin pursin.
Sillä, herra Duncan, olkaapa niin hyvä ja huomatkaa, että tuo ympyriäinen kukkula manteren puolella, meidän soturien tavalla puhuen, korkeudellaan voittaa ja vallitsee ja kukistaa teidän kartanonne. »Ei ole yhtään tietä», vastasi herra Duncan jotenkin äkäisesti, »jota myöten voitaisiin kuljettaa tykkejä Ardenvohria vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät