United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ken maljan tuon mulle tuopi jällen, Sen saa, omaksensa sen annan hällen.» Kuningas näin lausuvi, viskaten Luodosta, mi jyrkkänään Merehen ulos aavahan pistäksen, Pikarinsa Charybdihin ärjyvään. »Ketäänkö ei teissä, ken uskaltaisi Ja kuiluhun tuohon nyt sukeltaisi?» Ritarit, asemiehet he kuulevat sen, Mut ääneti, vaiti he käy, Alas katsovat raivoavaan merehen, Ei kenkään maljoa tahtovan näy.
Ja unhottaen vanhoja ylistää Vaan laulelevat voittoja nuoren, Ja Hjalmar, Hjalmar soi yhä salissa Ja Fjalar, se uljas, unhotetaan; Kas silloin Fjalar maljoa maistavi Ja nuoruuden hän hohtehen saapi, Ja silloin puoleen laulajan silmäyksen Hän loistavan kiitollisena luo." Oihonna päätti. Nurmella kiilteli Jo iltakaste, kannelta taivaan Kuun kirkas silmä katseli tyyneyttä Ja kulkua hiljaisen kesäyön.
Vantehen kaulaansa sai, että kilkkuu, siitäkö nauru ja kikatus nous talon rouvan vetreän vanteen. Istuvat kuistilla vanhemmat herrat, maistavat maljoa höyryävää. Unhottuu puhe useat kerrat, nyykähtää ukko rovastin pää, kun vanteet niin kauniisti lentää. Ah, älä katsele vartta sa tuota liioin, maisteri liekkisyön! Karkkoa kaunihin naurajan luota, pelkää keijuja kesäisen yön!