Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Martin'illa oli kaunis ääni. Hän rakasti jo lapsena soittoa ja lauloi usein ihmisten ovilla, niinkuin täälläkin. Kun hän eräänä jouluna muitten poikien kanssa kulki kylästä kylään metsissä, veisaten ylistysvirsiä, astui joku talonpoika majansa oven luo, jonka ulkopuolella he paraikaa lauloivat, ja kysyi lujalla, karkealla äänellä: "missä olette, pojat?" Lapset pelästyivät niin, että kiiruimman kautta kiitivät pakoon ja vasta jälestäpäin saivat tietää, että tylyäänisellä miehellä oli hyvä sydän ja että hän oli aikonut tuoda heille muutamia makkaroita. Martin raukka oli siihen aikaan tottunut muitten lyömiin ja pelkäsi niitä syystä. Lienee kuitenkin ollut hauska kuulla, kun pojat ääneen metsissä lauloivat ylistyksiänsä, että Jesus oli syntynyt Bethlehemissä.
Hän osasi myös leipoa hapanleipää, kirnuta voita ja tehdä makkaroita, liinavaatevarasto oli kaiken kaikkineen uskottu hänen huostaansa ja isoissa-siivouksissa oli hän aivan turhan tarkka. Täti oli häneen varsin tyytyväinen, vaikka hän hyvin harvoin ilmaisi sitä sanoin, sillä hänen mielestään vaikuttivat nuhteet ja torat nuoriin paremmin kuin kiitokset.
Se on minulla tallella, yhdessä äitini vanhan muotokuvan kanssa. Kaikki meidän pienet kalliit esineet ovat tässä rasiassa. Katsellaan niitä lampunvalossa; täällä alkaa olla jo siksi pimeä. Kun sitten on päätetty, mikä jää sinulle, mikä minulle, katan minä illallispöydän ja paistan sinulle vähän silavaa ja makkaroita.
Hän sentähden ajatti härjät Dannemoraan, jossa tiesi niistä saatavan paremman hinnan. Tuli Mikonpäivä eli 29 päivä syyskuuta. Emäntä seisoi lieden luona makkaroita keittämässä. Matti oli vierashuoneessa pukeutumassa pyhävaatteihin.
Siinä hetken seistyänsä, seitsemän miehen rivissä, siirtyivät he pöytään, nauttimaan lihaa, leipää, makkaroita ja lämmitettyä olutta, jonka kaiken heille nahkapeitturin emäntä, armoitteleva vaimo rakensi. Isäntä itse otti huolen Valkosta, talutti hänen talliin ja täytti soimen heinillä hänen eteensä.
Iltasella, kuin molemmat istuivat leirillä ja Bartekin jalo naama oli yhtä täynnä makkaroita kuin makkara herneitä, ryhtyi Wojtek puhumaan hyvin vakavalla äänellä: Kuules, Bartek, olet sentään pässinpää, oikea pässinpää! Miten niin? mutisi Bartek. Mitä sinä oikeastaan kerroit kenraalille, että ranskalaiset ovat saksalaisia? Mutta, sinähän itse olet sanonut niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät