Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
»Hm, oletko kuullut, miten muinaisen maaherran kävi, kun tahtoi penkin ainoastaan omaa perhettänsä varten?» »No miten?» »Kaupungin lääkäri, joka näki penkissä olevan tilaa, vaati maaherraa laskemaan häntäkin penkkiin, mutta maaherra tästä suuttuneena kutsutti kotiintultuansa lääkärin luokseen ja nuhteli häntä, sanoen: 'Kuinka uskallatte tehdä vasten minun mieltäni?
Kapteeni näyttää kauppakirjaa, jossa puhutaan pystyssä olevista puista, eikä maahan kaatuneista. Siinä riidellään, rettelöidään, mutta kapteeni lähtee ja käy maaherran puheilla. Tulee sitte nimismiehelle paperit, jotta panna puut kiinni. Ja niin ne pantiin kiinni." "Mitenkäs niitä metsässä kiinni pantiin?" kysyy joku. "Ka, jotta ei ruukkilaiset saa ottaa.
Otettuaan vuonna 1803 eron maaherran toimestaan, asettui isoisäni asumaan Hämeenkylän kartanoon Elimäellä, jonka tilan hän oli vaimonsa myötäjäisillä ostanut. Siellä hän kuoli vuonna 1811, jolloin hänen puolisonsa jäi yksin hoitamaan laajaa maatilaa ja kasvattamaan suurta lapsilaumaa, kuutta poikaa ja kolmea tytärtä.
Hän kumarsi kaikkein alamaisimmasti ja kysyi, suvaitsiko hänen majesteettinsa, että hän saisi tehdä maaherralle tilin hänen majesteettinsa armollisista sanoista. Mitä sinulla on maaherran kanssa tekemistä? kysyi kuningas otsaansa rypistäen.
»Hamren ja maaherran tietysti.» Vildhagen ja Fonn katsoivat toisiinsa. Björnholt huomasi ja käsitti heti sen katseen. »Muuten kaikki yhteisen asian hyväksi. Jos haluttaisiin kirkollismielistä ?» »Sitä minä juuri tahdoin teroittaa,» Fonn sanoi ja nousi ylös. »Se oli minunkin asiani tänne tänään,» yhtyi Vildhagen ja otti hattunsa. »Hyvä! Hyväksytty. Siis: järkähtämättömään liittoon »
Minä olen maaherran sanansaattaja, vastasi Elias sukkelasti, ja minut on lähetetty Vaasasta viemään sanaa sille herralle, joka tänä iltana kulki tästä kautta kolmen hevosen vetämässä isossa venäläisessä reessä. Minä tahdon tietää, milloin hän lähti täältä ja menikö hän jäitse pohjoiseen päin. Renki, jonka ymmärrys vielä torkkui, tuijotti äsken tulleeseen ja kysyi haukotellen: Kuka herra?
Sen toteuttaminen viipyi kuitenkin silloisen maaherran, Walléen'in, sairauden vuoksi vuoden 1818 kevääseen, jolloin Viipurin Pipliaseura huhtikuun 20 p:nä täydellisesti järjestettiin. Seuran puheenjohtajaksi valittiin silloin maaherra Carl Walléen, sihteeriksi kimnaasinopettaja Fr. Rönnbeck, varapuheenjohtajaksi valtioneuvos Nic. Jaenisch, toiseksi sihteeriksi maistraatinsihteeri Jac.
Hänen tuli tervehtiä neitiä ja pyytää häntä tulemaan sisään; siellä oli tohtori ja maaherran asia-mies, sekä muita miehiä kaupungista ja pitäjästä. Ellen taittoi oksan ja käytti sitä auringon-varjona palatessaan kartanoon. Asia oli pian järjestetty.
Hän kiiruhti heitä vastaan, huusi jo kaukaa heille, että heidän olisi häntä seuraaminen, jos mielivät vangita Brandonin ja selitti vaativansa maaherran lupaamaa palkintoa. Hän pani sitte muskettinsa nurmelle, vei korpraalin ja kaksi sotamiestä sille paikalle, jossa nukkuva oli ja kuiskasi: "Tuossa hän on!
No, mutta saattakaa nyt toki tuo hullu akka vaikenemaan! kuului samassa maaherran voimakas ääni, kun hän hevosella ratsastaen oli tullut paikalle järjestystä palauttamaan. Ei kukaan tohtinut koskea ämmään. Koko lukuisassa joukossa ei yksikään kohottanut kättänsä, eikä kukaan muu edes aukaissut suutansa, käskeäkseen häntä vaikenemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät