United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Walléen'in kirjeessä syyskuun 5 p:ltä 1827 kenraalikuvernööri Zakrewskylle kerrotaan aikaisemmin esittämäni lisäksi, että kirjaa oli painettu oli painettu 250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. 1827. Marrask. 13 p:nä s.v. Walléen vielä kertoo, miten kirjan oli Viipurin kämnerioikeudessa käynyt ja Juteinille tuomia langennut.
Myöhemmästä esityksestämme on lukija sitten näkevä, miten prokuraattori Walléen ei tyytynyt hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Juteinin sakkorangaistuksen suhteen, vaan valitutti asiasta senaattiin, sekä miten asian senaatissa kävi, että, näet, Juteini kokonaan sielläkin vapautettiin enemmistä ikävyyksistä.
Suomen prokuraattoriviraston lähetekantakirjassa olevista useista, tätä asiaa koskevista kirjeistä ilmenee, että maamme silloinen prokuraattori Carl Walléen oli kirjan varsinainen vainooja, joka oikeuslaitoksemme kaikissa asteissa yritti hankkia Juteinille vielä muutakin rangaistusta kirjan luvattomasta ilmestymisestä, vaikka hän jo nähtävästi ensi asteessa oli saanut sen tuhotuksi ja vaikka olisi luullut siinä jo olevan rangaistusta tarpeeksi.
Tuoksi erityiseksi »julkiseksi syyttäjäksi» oli Walléen jo saman tammik. 17 p:nä määrännyt prokuraattorin sihteerin, tuomari N.E Rancken'in, joka laati valituskirjelmän, nojautuen siinä samoihin lainkohtiin, joihin prokuraattori Krogerus'elle saman kuun 15 p:nä osottamassaan kirjeessä viittasi.
Jo tämä seikka viittasi järjestelmänmuutokseen. Paljon kaikenlaisia virallisia puuhia ja toimia seurasi nyt keisarikuoleman jälkeen. Lähetystö, jossa Suomen neljää säätyä edustivat salaneuvos, parooni Walleen, arkkipiispa Bergenheim, kauppaneuvos A. Donner ja talollinen Hannuksela, lähti Pietariin toivottamaan uudelle hallitsijalle onnea hänen astuessaan valtaistuimelle.
Toinen henkilö, jolle Walléen tätä kirjaa ja sen tekijää vainotessaan oli myöskin käskyjä antanut toimenpiteitä varten jo syyskuun 3 p:nä päivätyllä memoriaalilla, oli Viipurin kaupunginviskaali J.A. Krogerus.
Sen toteuttaminen viipyi kuitenkin silloisen maaherran, Walléen'in, sairauden vuoksi vuoden 1818 kevääseen, jolloin Viipurin Pipliaseura huhtikuun 20 p:nä täydellisesti järjestettiin. Seuran puheenjohtajaksi valittiin silloin maaherra Carl Walléen, sihteeriksi kimnaasinopettaja Fr. Rönnbeck, varapuheenjohtajaksi valtioneuvos Nic. Jaenisch, toiseksi sihteeriksi maistraatinsihteeri Jac.